yöllä.

Oon jokseenki kovin pahoillani, että edes kehtaan epäillä.. Siis tätä kaikkea. pelkään satuttavani, pelkään että minua satutetaan, mitä jos tämä on hänelle vain leikkiä, mitä jos. mitä jos. mitä jos. mun päässä pyörii niin paljon 'mitä jos' alkuisia lauseita, kysymyksiä, epäilyjä. Pelkään että se kaikki toistuu taas, mitä tässä koin. Pelkään että joku jättää, jonkun. ja toista tietenkin aina sattuu se. riitaan tarvitaan aina kaks, mut toinen menee siinä aivan paskaks. jep. mä tiedän sen. mut mua pelottaa jotenki ahdistaa. tai mä pelkään että mua satutetaan heti ku uskallan luottaa. siks mä en uskallakkaan, mä pidän tiukasti itteni maassa, enkä uskalla luottaa etten mä taas kaadu tässä. ettei mun tarvis enää uudellee vajota syvemmälle täs paskas.

Mä mietin et olis toisaalta paljon helpompaa munkin sanoa asiat vaan suoraan, mutten tietenkään uskalla tai en osaa. en osaa muotoilla lauseita siedettävän kuuloisiksi.. olen tyhmä. viallinen.

Mua ahdistaa ajatus vakavasta suhteesta. vaikka toisaalta haluan semmoisen suhteen. en vaan uskalla. mä pidän tällä kertaa varani. mutten haluaisi satuttaa. Enkä halua nyt sekoilla mitään, koska tiedän että jos alan nyt jossittelemaan tätä asiaa yms. kuitenkin lähden sitten karkuun. emmä tiedä. olen ihan maailman idiootein ihminen. aika kusipää. okei.toi on jo liian lievä ilmaisu.

eilen aamulla lähdettiin autolla lohilahdelle. sinne tuli: pikkuveljeni, serkkuni, amerikasta eräs äidin veljen työkaveri, vanhempani + 'enoni'. en olisi aluksi halunnut lähteä päätin kuitenkin mennä sinne. siellä oli äidin äidin serkku ja hänen vaimonsa. mukavia ihmisiä. ja heillä on 6½vuotias koira. suloinen kuin mikä.

Syötiin ja grillattiin saunottiin ja taas syötiin, katselin kun serkkuni ja veljeni uivat ( he ovat keskenään saman ikäisiä) katselin laiturilta heidän uintiaan ja kuinka he roiskuttivat vettä. Kun siinä katselin järvelle tajusin että ajattelen kuolemaa. Mietin mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Mihin sitten joudutaan/päästään. yms. Tajusin, että haluaisin kokeilla kuolemista. En enää ymmärrä itseäni. Illalla päätin mennä saunaan. Saunassa kädestäni alkoi vuotaa verta, iho on raavittu rikki ja viereen tumpattu tupakka. Kirveli. Mutta mitäpä muutakaan, kun nauttia kivusta. Hullua ehkä. Ehkä mä olen hullu.

Telkkaria katselin serkkuni ja veljeni kanssa+ se amerikkalainen oli siinä, yritin sitten jotain englanniksi sönköttää, itseasiassa onnistuin ihan hyvin.. ainakin omasta mielestäni.

Sanoin serkulleni n. 19:10 että tuntuu kuin joku soittaisi tai viestin saisin yms. kännnykkäni oli repun pohjalla äänettömällä. no kuitenkin lähdin nukkumaan sitten puoli yhden jälkeen ja viestin olin saanut 19:07. se viesti sai minut hieman hämmentymään ja hymyilemään, jotenkin suloista se oli. Kaikenlisäksi, ihminen joka kyseisen viestin laittoi, kutsui minua kullaksi, siinä viestissä. söpöähän se. tuntuu että jollakin voisi olla oikeasti ikävä. Sitte mä jäin miettimään, että kyseisen tytönkin olin näghnyt edellisenä päivänä ja oli jo kuulemma ikävä. Mitenköhän sitten jos kuolisin ja lähtisin pois, enkä tulisi koskaan takaisin, mua itketti.

Aamulla iskä ennen kymmentä tuli kysymään otanko kahvia. Joo kahvia kiitos. söin leivän, tiedän toki ettei olisi pitänyt. Ei mulla ole siihen varaa, enkä muutenkaan ansaitse ruokaa.

Tänään sitten tulimme kotiin, matkassa kesti reilut kaksi ja puoli tuntia. Lähdin sitten käymään ulkona muutaman kaverin kanssa. Puhuin yhden kaverin kanssa kaikkien muiden lähdettyä entisistä suhteistani, en tosiaan kertonut kaikkea, enkä tietenkään sitä että pelkään nyt seurustelua, enkä tiedä pitääkö toinen osapuoli minusta oikeasti vai onko hän minun kanssani vain siksi ''ettei ole ketään muuta'' en haluaisi uskoa tuota, mutta mun pää ja sairas mieli esittelee minulle kokoajan vain tuota vaihtoehtoa. olen aikalailla harmissani siitä, että jokin osa minussa uskottelee minulle että minua satutetaan taas jne. ja toinen osa haluaisi vain hypätä mukaan elämään katsoa mitä käy ja mihin mennään yms. En tiedä tarkalleen mitä minun pitäisi ajatella..

Ehkä mun täytyy kysästä ihan suoraan, tai ehkä ei sittenkään, pitää varmaan puhua asiasta kuitenkin, voinhan aina toki vihjata TARPEEKSI selvästi että haluan tietää olenko vain väliaikainen lelu vai onko tytöllä, minua kohtaan oikeasti tunteita. koska mä en halua että enää sattuu niin paljo kuin viimeksi.

mutta mehän näemme huomennakin. täytyy nukkua, että jaksan huomenna lähteä johonkin, koska en ole kauheammin nukkunut lähiaikoina.

sori tää teksti on varmaan epäselvä.

Ainii hei tein tuommoisen kyselyn tohon, koska kiinnostaa tietää lukeeko näitä juttuja ylipäätään kukaan milloinkaan. Vai höpisenkö itsekseni.. haha.

kiitos hei, hyvää yötä.