)8

Tänään olin ulkona kavereiden kanssa, käytiin uimassaki yhden ystäväni kanssa, itseasiassa oli siinä kaksi muutakin ystävää, mutteivat he uineet.. no uitiin ja minua alko tietenki ahdistaa, minkäs teet, ku oon näin läski. pelkästään tiellä. mä hyllyn. mulla oli hyvä olo kun en syönyt kolmeen päivään _yhtään_ mitään. mut nyt mitä mä taas tein. SÖIN. eilen ja tänään. vittu olen sika. läski lehmä. saatana. eilen minä söin jotakin suurinpiirtein 689kcal. mutta tänään. Se kaikki meni YLI ensin aamulla söin puuroa. sitten ns. lounaaksi leipää. sen jälkeen kaksi jäätelöä, muutamia paloja suklaata, ja kun tänne kotiin tulin söin vielä pizzaa. hyi, mua ihan oksetti se pizza, ja kaikki se mitä olin jo valmiiksi sisälleni tunkenut. ainiin ja ulkona ollessani join myös limsaa. yök. ei todellakaan saisi juoda limsaa. joten kun alakerta tyhjeni, kaikki lähti johonkin. Mistä mä taas löydän itseni? Tietenkin vessasta. oksennan ja oksennan. millään muulla ei ole siinä vaiheessa mitään väliä, paitsi sillä että mun on saatava kaikki ulos. vaikka taju lähtisi, kaikki on saatava taas ulos. mä melkein itken ja oksennan. Mä oon turvonnu, virtahepo. hyi minua.

Mä kirjotin eilen illalla kirjeen, jonka ihmiset voivat lukea kuolemani jälkeen. Sitte taas mun sisällä joku huutaa. et voi kuolla noin läskinä, kunnes laihdut saat kuolla.

Tajusin sen itsekkin, eihän kukaan halua nähdä mitään läskiä ruumista. mä vaan hyllyn ja lyllerrän. yök. valtaan koko kadun kin kävellessäni, olenhan niin läski. pelkkä läski vaan. Mitä mä tääl enää edes teen?

nyt se ääni huutaa mulle. koska puhuin tästä jollekkin ihmiselle yms. se hokee mulle etten ole sairas koska sanoin haluisin olla terve. Nyt se ääni huutaa mulle, käskee mun oksentaa uudestaan, vaikka tiiän ettei mun sisällä oo enää mitää. se vaan huutaa, joten mä satutan itseäni taas. mä viillän.

Ja nykyään olen ymmärtänytkin viiltää paikkoihin joista kukaan ei koskaan huomaa. ainakaan minulta.

ahistaa, itkettää, vituttaa. en tiiä. tää ruuan määrä vituttaa mua. se et aloin taas syömää, enkä noudattanu mitään ku söin. mä söin ja söin, ja oksensin. mua vituttaa mun olo. ja haluun pois tästä miten vaan. Toisaalta mä halluan parantua. Ja tiiän että jossen siihen kykene, mä tapan itseni. koska en kestä tätä oloa. sitä että joku kokoajan kontrolloi mua. ja sitä kun ruoka, kalorit ja kaikki tää paska, tavallaan päättää mun puolesta asioita. en vooi tehdä jotain, jos täytyy syödä tai muuta tällästä.

enhaluu kattoo vierest kuinka mun elämä lipuu ohi, en kerkee elämään mun elämää jos mä kyttään vaan kaloreita, tai että joku muu päättää milloin syön, milloin en, mitä syön ja mitä en jne.

tiedän että mun on parannuttava. ........

jos en parannu, jään lopppuelämäkseni tähän. enkä tosiaan halua sitä.