mitä

hoen itselleni että olen sairas. mun pää sanoo mun olevan sairas ja viallinen. mua ei tarvita mihinkään täällä. mua oksettaa. ahdistaa olla tässä kehossa. ällötän itseäni, varmaan muitakin..

mulle sanottiin: et oo ollu vuoteen noin pirtee ja onnellisen olonen, ainakaan en oo huomannu viimisen vuoden aikana minkää laista eroa sun olemuksessa, paitsi nyt. ja se on helvetin hyvä, ja toivottavast oot oikeesti onnellinen nyt. oonhan mä onnellinen. mut vaikka mä oonki, emmä pääse karkuu itteäni. Olisinhan mä vieläki onnellisempi, ilman itteäni. Kyllähän mä vielki iltasin mietin että kaikkien olis parempi olla, jos en vaan enää aamulla heräis. Ehkä kaikille olis helpompaa, en olis enää tiellä.. Vaikkei minusta näekkään ulospäin, mutta mulla on paha olla, mä haluaisin itkeä ja huutaa, mutten saa. Joku mun päässä kieltää sen minulta. tuntuu etten pysty hengittämään. mua sattuu johonki sisälle. Toisaalta haluisin kertoo jollekki mun olosta, mutten uskalla, enkä mä saa. Mun päässä asuu vieläkin se mörkö, joka kieltää mua kertomasta. Vaikka itselleni oon jo pystynyt sen myöntämään, mulla on syömishäiriö ja se tuottaa mulle pahaa oloa entistä enemmän, kun yritän taistella vastaan. Mä sorrun oksentamaan ja viiltämään. koska huomaan olevani heikompi kuin se mörkö mun päässä. mä en jaksa taistella vastaan, en pärjää yksin..

tuntuu että eläminen täällä on liian vaikeaa minulle. mun pää lyö tyhjää, en tiedä mitä kirjoittaa. Mua oksettaa on paha olo, haluisin syödä mahdollisimman paljon ja oksentaa. se helpottaisi muka oloani. tätä ahdistusta ja kaikkea. mua väsyttää. haluun nukahtaa.

tuntuu että oon pelkkä nolla. mä pelkään. mua pelottaa esimerkiksi tämä seurustelu. koska mua sattu silloin viimeksi niin pahasti, ja nyt mua pelottaa että mulle käy uudestaan samalla tavalla. toisaalta haluaisin luottaa, nyt paremmin kuin ennen, mutten pysty. Arsyttää kun kukaan ei ymmärrä sitä että pelkään, jos jonkun kanssa siitä pelostani, sitoutua, puhun, saan vastaukseksi ''älä mieti sitä tollee. ei tarvii pelätä'' ei kai mun tarvitsiskaa pelätä. mutten voi sille mitään. koska en haluu että mua satutetaan taas samalla tavalla. eikä kukaa pysty käsittää sitä kuinka paljon mä oikeestaan pelkäänkään... Mun päässä se mörkö sanoo, että mun pitäisi olla yksin, vain sen kanssa, noudattaa ohjeita, ja sitten minusta tulisi onnellinen. en halua. haluan eroon siitä, mutten pääse irti, se pitää musta aina sitä kovempaa kiinni, mitä kovemmin yritän päästä eroon. ja mä en luota itteeni niinkään millään tapaan. joten siks mä ehkä pelkään vielä enemmän. en usko että kelpaisin vakavasti kenellekkään, koska olen viallinen. _olis helpompaa,jos mua ei olis_

Onko minulla onnellista loppua lainkaan, jos pelkään näin?

Saanko mä voida huonosti? en . esitän iloista ja onnellista, kerron kaikille kaiken olevan hyvin, kotona, koulussa, kesätyöt ovat menneet hyvin, kaikki on hyvin. Kukaan ei edes EREHDY kysymään olostani. mut kai se on ihan sama kysytäänkö siitä, koska saa aina saman vastauksen ''ihan hyvin menee.'' mulle kuuluu aina ihan hyvää. mikään ei ole ulkopuolisten silmissä huonosti.

mut tosissani olen. en jaksa enää yksin. onhan jonkun pakko saada tietää. joskus. ei ehkä nyt, ehkä vasta kun kuolen. : mulla ei ollut kaikki hyvin.

en enää tiedä mitä kirjoittaa. pää on ihan tyhjä. voisin juoda taas pitkästä aikaa pääni täyteen. Haluan pois todellisuudesta. anteeksi.