Eilen alkoivat meripäivät. En olisi jaksanut lähteä sinne millään. Puhelimeni oli soinut viikon ajan ja kysymyksiä oli sadellut joka suunnasta. Lähdetkö meripäiville kanssani? Nähdäänkö edes siellä jonakin päivänä? yms. Toisaalta minua vitutti koska niin monet olivat kyselleet, jotkut kysyivät moneen kertaan. Kuitenkin raahasin itseni sinne. Ulkona oli kuuma mutta loppujenlopuksi satoi kaatamalla. Kävelimme ja kiertelimme, juttelimme ja nauroimme. Mielessäni pyöri kuitenkin tääs se ääni joka sanoo ja käskee minun olemaan yksin jotta minusta tulee onnellinen. Mietin kysymystä miksi. Miksi seurustelen? Miksi olen olemassa? miksi lähdin kaupunkiin? ja kaikki muut maailman kysymykset mielessäni.
Toisaalta aloin miettimään entisiä suhteitani. Kaksi viimeistä vakavaa suhdetta ovat kaatuneet. Toinen suhteista kesti reilu kaksi ja puolivuotta. toinen vain nelisen kuukkautta. Kuitenkin mieleeni tunki ajatukset sitoutumisesta. Ja mielikuvia edellisistä suhteista. Ehken haluakkaan sitoutua. ehkä kuitenkin pelkään sitä. Hetken päästä mielessäni pyöri asioita joita en voi tehdä jos minulla on suhde. Ajatukseni ja tunteeni ovat ristiriitaisia.
Kun suhteesta tulee vakava luulen että pakenen, käännän vain selän ja kävelen pois.
Minua sanotaan playeriksi. Ja puhutaan että pyörittäisin montaa ihmistä samaan aikaan. eihän se toki ole totta.
Toisaalta kaipaan sitä kun kenellekkään ei tarvitse kertoa mitään, kun kukaan ei voi rajoittaa tekemisiäni. toisaalta haluan mahdollisimman kauas siitä. en osaa ajatella selvästi.
bnjklqakiwjuedhfghdjwkql vittu.
Mitä jos teen niinkuin haluan? silloin satutan kaikkia, enkä halua sitä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti