Nyt minä tiedän kuinka paljon pelkäänkään parantua. Pelkään liikaa sitä mitä parantuminen toisi mukanaan. Ehkä sen takia olen vieläkin tässä. Tiedän toki myös sen että minun on parannuttava. Enkä voi olla hallittavana koko loppu elämääni. Enhän minä toki tiedä olenko, voinhan kuolla vaikka jo heti huomenna. En ehkä kuitenkaan...
Minua tavallaan häiritsee, se kun joku sattuu kysymään pidänkö kesästä. Joo kyllähän mä pitäisin ellen olisi tälläinen. Mutta olempahan tälläinen ja pidän talvesta, koska silloin pidetään vaatteita enemmän päällä. Pitkät hihat paidoissa jne. Mutta tai äh. en mä tiedä.
Viime yökin meni pyöriessä sängyssä, seuraavaksi makaan lattialla. Mitenkään ei ole hyvä. Kaikki asiat pyörivät mielessä. Oli kuuma ja hyttynen kiusasi minua. Mietin lähinnä mitä elämältäni haluan.
Tietenkin jos tällähetkellä voisin päättää, laihtuisin ja laihtuisin kunnes kuolen. Mutta jokin minussa sanoo etten voi tehdä niin. Miksen muka voisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti