en enää tiedä mitä polkua seurata.

Mä luulin sun tietävän. Luulin että tiedät kaiken sen, mitä sulle välttämättä edes sanonut en.

Saan tyhjiä vastauksia itseltäni. Kysyn kysymyksen uudelleen, enkä tiedä mitä ajattelen enää. Olisiko vain helpompaa lopettaa hengittäminen, nukahtaa, eikä herätä enää koskaan.

Tänäänkin multa kysyttii ''mitä kuuluu?'' vastasin että ''ääniä''. Hetki sen jälkeen kysymys kuului : ''Mikä on?'' Eihän mulla ole mikään. Miksi multa edes tarvitsee kysyä tälläistä kysymystä.

Ajatukset ja asiat joita mun ei todellakaan pitäisi miettiä ja pyöritellä päässäni, kuitenkin palaavat mieleeni joka mutkan takaa. Aina huomaan uudelleen miettiväni samaa asiaa, jonka juuri olen työtnänyt pois mielestäni.

--

Emmä tiedä. Jos kaikki mennyt voitaisiin muuttaa, kaikki tehtäis eri tavalla.

Jotenki mä taas päädyn miettimään tätä. ''oon pahoillani kun kävi näin, on vaikeaa lähdin tai jäin.''

Haudatut tunteet kasvaa ja tummuu, unohdin kuinka tärkee niistä on puhuu. toivon toisaalta että pääsisin ajas takasin. ehkä joskus saan mahdollisuuden vielä, en tiedä. Jos voisin mennä, en kiellä eiliseen, olisin jo siellä.

Haluaisin unnohtaa tän kaiken, haluisin vaan nukahtaa. Musta tuntuu ettei kukaan pidä musta huolta. Mulla on kylmä, tuntuu että oon liian yksin. Haluisin tehdä kaiken eritavalla, mutten haluis ketää satuttaa. Nytteki musta tuntuu et oon tehny taas virheen.Tuntuu etten miettiny tätä kaikkee tarpeeks. Et tein jotain liian äkkiä. Mä haluan kuolla. Tiedän et mun olis pitäny istuu alas jo aikoi sitte, mut en vieläkään pysty käymään tätä kaikkea läpi. En ehkä halua. En ehkä halua myöntää kaikille sitä kuinka heikko oikeesti olen. Kyl mä tiiän et muutama ihminen ei oota multa mitään muuta kuin kestämistä ja pärjäämistä, sitä et mun pitää olla vahva ja pysyy tässä, ne oottaa mun seisovan omil jaloil vaik koko elämä hajoo ja kaikki kaatuu päälle.

Mun tekis mieli kirjottaa tänne mitä tällähetkellä ajattelen.. Mut en mä voi, koska tiedän ihmisen joka lukee tätä. enkä halua sinänsä kenenkään joka mut tuntee, tietävän sitä. ja nyt mua ahistaa. Tekis mieli poistaa tää koko paska. Sitäpaitsi ketä nyt edes oikeasti kiinnostaa mikää mitä tänne kirjotan. Ketä ylipäätää kiinnostaa mun elossa olo? ei ketään.

Jos mä voisin kääntää kelloo taaksepäin, jos mä vaan voisin muuttaa tän kaiken.

Jos,jos,jos ja vieläkerran jos. Mitäköhän vittua mä jossittelen täs. en kuitenkaan pysty tehdä sitä, kääntää kelloja taaksepäin, en voi siirtää aikaa takas. Tiedän ettei mitenkään oo mahdollista palata.

pitää huomata milloin noustaa, milloin kaadutaan, ilman tukea mun on ainaki vaikeaa pysyä pystyssä.''Mul ei oo mitää, mitä saavuttaa, tarviin jotain minkä takii nousta aamulla, mul ei oo mitää, mitä menettää..Koska, tää on paha maa.''

Kysymyksetki on pahasta, parasta on kaikki pitää salassa.

----------------------------------------------------------------------

Mä oon oppinu pitää kaiken mun sisällä, oon salannu kaiken tähä asti ja täst eteepäinki. Mä synnyin, mä kasvoin tän keskellä. tää on niin sairasta et voin sanoo jopa kauniiksi.

Mä en enää oikeesti tiiä mitä tekisin. Katseet nään kaukaa, mutten tiedä miten tästä enää jatkaa. mä tiedän suuntani, mut miten kulkee? petynkö taas jälleen? yksi pieni ihminen, täällä etsimäs itseensä. ''parempi vaan on nukahtaa''

en haluu satuttaa, mutten enää ymmärrä. mä haluun huutaa tästä tuskasta. antkaa mun olla, antakaa mun mennä. vittu jättäkää mut vaan rauhaan . antakaa mun olla, tahdon olla yksin. jos rakastat päästä minut menemään. mul on paha olla. ahdistaa. en tiiä miten päin olisin. haluun vaan kuolla. en tiiä enää yhtää kuinka kauan jaksan. oon väsynyt. mä en oo se voittaja.onko kaikki väärin, kysyn sulta vaan kerran. Mistä mä löydän vastaukset. mä en enää löydä suuntaa. nyt mun olo on sellanen etten enää oikeesti ajatellu olla täällä enää kauaa. ''tajuan kaikki oli tässä, en löydä mitään tästä pienest elämästä'' mä haluisin nauraa.

-----

mä lupasin yhdessä vaiheessa ittelleni etten enää viiltele,tumppaa tupakkaa itteeni tai millään tapaa satuta itseäni. niiku tossa jossakin tekstissä muistaakseni kerroin että vasemmassa kädessäni tupakan tumppaus jälki ja iho raavittu auki. mietin itsekseni viimeyönä että kuinka säälittävä olenkaan. satutan itseäni mutten osaa tehdä jotain mikä takaa sen etten enää palaa. ja mietin että noi kaksi jälkeäkin mun kädessäni on säälittävän pieniä. toisaalta se on outoakin että ne ovat pieniä jälkiä, koska yleensä ne eivät ole olleet.. lol oon säälittävin ihminen kokomaassa. Ja tää paikka ei ole sitäpaitsi oikea minulle.

Emmä tahtois ketään satuttaa, mut mul on niin huono ja paha olla tääl etten enää oikeesti tiiä mitä teen, en löydä valoa mistään. haluun vaa nukkuu, mut nyttekään en saa unta. PERKELESAATANA. sitäpaitsi oon läski. ja mun ei pitäis olla nyttekää tässä vaan lenkillä, jumppaamassa, tekemässä vatsalihaksia tai vaikka oksentamassa, ihan sama mitä. mut emmä voi tässä olla. mua ahistaa mun jalta, kädet sormet posket, MAHA. oon läskiläskiläskiläski kamala pullaposki. Mun on LAHDUTTAVA. ja toi kaksi ja puoli kiloa, jonka olen viime viikolla laihtunut. SE EI TODELLAKAAN RIITÄ. oon liian kaukana mun tavotteesta.Ja mun on päästävä mun tavotteisiin. pakkopakkopakkopakkoPAKKO

itseasiassa mua ahdistaa jo tämän päivä syömiset. hyi. vaikka söin sinänsä vähän ja mun aineenvaihdunta on nyt ihan hyvä, (koska kävin vähän apteekissa ym.) mua silti ahdistaa se mitä oon tänään syönyt. ja se kaikki on liikaa. selväselvä, nopeesti laskin tänää kaloritki. ja kokopäivässä 250kcal. hyi. olen läski. enkä ansaitse ruokaa. ja jos syön, mun on oksennettava ulos kaikki.

oon mä toki tänään hieman kuluttanutki. ensin päivällä pyöräilin 2,5km sitten kävelin suurinpiirtein sen saman matkan. kaverilta parisataa m kotiin yhden aikaan yöllä ja sitten kotona tunti sitten tein vatsalihaksia ja jumppasin. tiedänhän minä ettei se riitä. Kuitenki viime viikolla kävin yhtenäpäivänä ratsastamassa ja toisena päivänä salilla. jokapäivä viime viikolla pyöräilin tai kävelin johonkin. JA SILTI PAINONI ON TIPPUNU VAIN KAKSI KILOA?!?!?!?! ei tää näin toimi. nyt mä sitten jatkan sillä samalla periaatteella kun silloin talvella. ei mitään ylimääräistä, vain se mikä on pakko eikä yhtään enempää. Ja se mikä on pakko. ei välttämättä sitäkään. koska vedessä ei ole yhtään mitään, joten juon mahani täyteen vettä eikä minulla ole nälkä. joten en syö.

yks päivä, mä oksensin. itseasiassa se oli keskiviikko, sinä päivänä oksensin kaksi kertaa. söin karkeja sitten kävimme hesburgerissa, toinen kavereistani söi. Lähdin vessaan. mua oksetti ja kuvotti muutenkin. yök. oksensin, kaikki ulos. Ja se kävi ihmeen helposti. kaverini joka söi pyysi minuakin syömään. no en tosiaan syö. en enää syö.. sitten lähdettiin ja oksensin vielä illalla olin lenkillä sitten vielä kymmenestä eteenpäin. ja oksensin sen lenkin aikana. tosin melkein pelkästään vain vatsahappoja. ei se mitään, kyllä mä sain ulos vähän muutakin. sitten sitten perjantaina olimme lohilahdella ja siellä söin. tiesin että söin liikaa ja alko ahistamaan. joten menimpä vessaan ja oksensin. 10 minuutin aikana sain ulos kaiken. lopulta sitten oksensin vatsahappoja + verta. miten vaan pyörryin toki sen jälkeen.. Lohilahden vierailun aikana taisin oksentaakkin kuusikertaa. ei se mitään. mitäs söin? jos en söisi, ei tarvitsisi oksennella. no mitä olen tälläinen läski joka joskus söi ja vain lihoi, ja nyt ei osaa olla syömättä. yök. ällötän itseäni.

En halua että muhun kosketaan, koska silloin huomaan itsekkin se kuinka läski olen. yök. ällötän varmasti kaikkia muitakin. Kun joku halaa toivon sen menevän hieman kauemmaksi. mä vyöryn.

En kestä tätä kehoa. perkele. hyi läskiläskiläskiLÄSKI-SIKA. hyi yök. tiedän mun pitää tehdä itselleni jotain. mahdollisimman nopeasti. mun on laihduttava. ei ole tervettä olla tälläinen kuin minä. ei ole tervettä olla näin yli paisunut pulla, näin läski sika. anteeks tää teksti.

lupaan llaihtua. nyt mun on mentävä tekemään jotain tälle läskin määrälle. huhhu. peilikuvaki nauraa, miten voin olla näin_lihava_? LUOJA. sori. tää oli varmaan sekava. kukaa tuskin ees jaksaa lukea tätä loppuun. tiedän ei mun pitäis edes kirjoittaa tänne. eikä mihinkää. joo tiiän oikeesti et mun pitäis vaa kuolla. anteeks et oon olemas.