mldosja

Olin pikkuveljeni ja hänen kaverinsa ja minun neljä kaveriani, olimme uimassa. ranta oli täynnä. En olisi jaksanut lähteä, imuroin koko kämpän ja pesin lakanani. Olen väsynyt. pyöräilimme rannalle. uimme, veljeni hukutti sormuksensa ja lupasin ostaa hänelle uuden.

Lähdimme veljeni ja yhden kavereistani kanssa pizzalle. Mä tuijotin ruokaa, tuijotin ja tuijotin. Ei mua ahdistanut toisaalta. en tiedä.

Olihan minulla toki ihan mukavaakin. Naureskelin itsekseni äidin kännipuheluille. Koti matkalla talutin pyörääni kävelin erään tuttuni kanssa samaa matkaan meidän kadun päähän. Mainitsin sanalla etten haluaisi mennä kotiin kuuntelemaan kännistä huutoa yms. Taisin mainita ettei minulla kauhean hyvinkään kotona ole mennyt. Ja loppu matkan kuuntelin hänen huoliaan. Ei se mitään. Kuuntelen mielelläni. Joopajoo.

Kotiin päästyäni minulla ei ollut lainkaan nälkä, join vettä. pöydälleni oli jätetty paperi lehtiö johon olin yhdelle sivulle kirjoittanut mietteitäni rakkaudesta ja peloista ja siitä kuinka kaikki on sekaisin. Olin itse kirjoittanut vain pienen pätkän ja sivu olikin täynnä, luin sen vaikken mitään ymmärtänytkään, tajusin kuitenkin äitini kirjoittaneen minulle sen. Halusi kaiketi ilmaista omia pelkojaan siitä mitä olin vastikää sanonut. Muutostani ja siitä mitä elämäni tulee olemaan. Hänen huolistaan ja siitä kuinka surullista on että heidän pikku tyttönsä lentää pois pesäsätä.

Mua itseasiassa ei kiinnosta vittuakaan kuinka huolissaan joku minusta on kun täältä muutan. Ei oikeasti paskaakaan.

Enkä jaksa enää edes kirjoittaakkaan.

Koska olen tänään syönyt minulla ei ole nälkä, mutta haluan syödä. Mutta kuitenkin kun ajattelen ruokaa minua oksettaa.

en enää keksi mitään kirjoitettavaa.