13. heinäkuuta 2011

vitutus ja pieni hymy.

mä en tiedä mitä kirjoittaa.

ensinnäkin, mä tykkään tästä yhdestä tytöstä aivan älyttömästi. Enkä tosiaan halua koskaan satuttaa tätä tyttöä. Mut mä pelkään että satutan, sillä että mun olo on henkisesti huono..

mä en jaksais kirjoittaa..

tänään mä oon oksentanut kaksi kertaa.

Eilen olin muutaman kaverin kanssa ulkona ''pitämässä hauskaa'' päädyimme kaikki sitten samaan huoneeseen, mulla ehkä kaikkein eniten alkoholi noussut päähän, eikä edes ehkä vaan oli. mutten kuitenkaan ollut missään kännissä, pieni hiprakka. olisin halunnut pitää hauskaa. tai no eilen tuntuikin että mulla oli hauskaa... Ensin olimme eräällä leikkikentällä, maistelimme vain. sieltä lähdimme sitten hesburgeriin. ja kohta rantaan, vettä satoi hieman jaoli vähän synkkä taivas. ei se mitään. join yhden pullon jotain kermalikööriä. ja vähän viinaa, ja viskiä.

illalla katsoimme leffan ja juttelimme, jokainen meistä nauroi. myös minä. meitä oli kaksi naispuolista ja kaksi miespuolista ihmistä(: päädyin nukkumaan toisen jätkän kanssa samalle sohvalle ja ystäväni ja toinen jätkä nukkuivat samassa sängyssä. ilta meni vähän pitkäksi. itseasiassa ei se minua haitannut. naureskelimme (sanotaan nyt vaikka ''nukkuma kaverini'' kanssa ) kahdelle muulle siinä huoneessa, näyttti jokaista hieman väsyttäneen. Yöllä heräsin kun jätkä vieressäni laittooi peitttoaan päälleni ja varasti tyynyni. no ihan kiva. ja vähän sen jälkeen heilautti kädellään suoraan nenään. hehhe. itseasiassa, en ole ollut pitkään aikaan noin pirteä kuin eilen. jokainen ymmärsi jokaista, tai siis niin. ja oli hauskaa. aamulla heräsin aikaisemmin kuin muut pyörin siinä ja puoli yhden toista aikaa, kysyin kelloa. 12 lähdin keittämään kahvia.
Aamupalaani kuului puolikas paahtoleipä ja kaksi kuppia kahvia. oikeastaan puolitoista, koska vieressäni nukkunt jätkä, vei puoli kuppia kahvia minulta.

lähdin kotiin puoli kaksi.

puoli viiden aikaan lähdin kävelemään, itkin pitkästä aikaa, en tosiaan kunnolla mutta kuitenkin kyyneleitä valui poskillani.
multa tuli verta nenästä tänään niin paljon että meilkein taju lähti, kuitenkin muutama kaveri auttoi minua. kun itkin, verta valui nenästä ja poltin tupakkaa. heh. sitten TÄMÄ ERITYINEN TYTTÖ tuli mun olo oli kuitenkin huono. siitä syystä mitä kotona tapahtui... mutta kyllä mulla oli ihan mukavaakin. kotona olin vähän jälkeen kymmenen. äiti pitää mykkäkoulua. mutta miten vaan. eipä minua tee onnelliseksi se että puhuisimme, eipä kyllä tämäkään. ihan miten vain.

Ja äitini veli oli selitänyt kaikkea paskaa äidilleni, ja tietenkin hän uskoo kaiken. no ihan sama, kuitenkin tietyt asiat mitä se äijä oli sanonut on totta. muttei tosiaan kaikki. ja tupakointini on suurin ongelma sille miehelle, ja aikoo nyt kiristämällä saada minut lopettamaan. ei tule onnistumaan, ja aijon sanoa sen ihan suoraan että päätös lopettaa, jos lopetan. LÄHTEE IHAN MINUTA ITSESTÄNI. äitini veli oli sanonut että jos tupakoin, kun hän on näkemässä. hän ei halua pitää minkään laista yhteyttä minuun sen jälkeen. itseasiassa minua se ei haittaa kauheammin. en ole koskaan pitänyt kyseisestä henkilöstä. ehkä se olisikin helpotus minulle jos ei pitäisi minuun minkäään laista yhteyttä. voin hänelle sanoa ihan suoraan tämänkin.

eniten mua vituttaa se että ''enoni'' luulee saavansa minut lopettamaan jonkun asian jota olen tehnyt monta vuotta jo, ainoastaan kiristämällä. pah. mulle on oikeastaan ihan yks vitun hailee,olemmeko yhteyksissä vai emmekö.
Ja muutenkin eiköhän oma tupakointini ole pelkästään minun asiani. tiedän mitä se aiheuttaa. ja tosiaan tiedänkin. isäni isä kuoli keuhkosyöpään, tupakan takia.
äitini isälä oli keuhkoahtauma. äitini äiti lopetti koska lääkäri sanoi, sydänleikkauksen takia. Isäni tupakoi. Äitini tupakoi. Idolini tupakoi. Valmentajani tupakoi. Moni hyväystäväni tupakoi. Kaikki entiset seurustelukumppanini tupakoivat. Nykyinen ei. Mutta entä minä, ei kukaan saa sanomalla, kiristämällä tai millään muullakaan tapaa minua lopettamaan. Jos päätän lopettaa, eiköhän se johdu silloin ihan minusta itsestäni. Tai jostain minulle tärkeästä asiasta. yms. Ärsyttää ihan kuinka idiootteja ihmiset voi ollakkaan.

Nyt mua vähän omatunto pistää. Yksi tyttö tai no en tiedä tyttö ja tyttö mutta kuitenkin19 vuotias. Joskus meillä oli juttua yms. Nyt tuntuu että särjin tämän sydämen. en tidä onko se totta vai ei. kuitenkin tuntuu että mun syytä hänen paha olonsa.emmä kuitenkaa voi muuttaa mitää. en enää. enkä oikeastaan haluakkaan. tai no voisin tuottaa monelle pahaa oloa, myös omaa oloani huonontaen, voisin olla sinkku. mutten mä halua, koska kuitenki mä tykkään tästä kenenkanssa seurustelen. ja välitän oikeasti. en voi sanoa että enemmän kuin kestään, koska ei tunneta niin hyvin vielä.. mutta kohta kyllä(: toivon että tää tulee oikeasti kestämään, vaikka kyl mua vähä pelottaa et jos täst tulee vakvaa, mut kyl toki haluan sitä itse. vaikka tätä edellinen suhde jätti muhun pysyvät ja syvät arvet. ehkä mä haluanki jatkaa eteenpäin. kai se menee niin.

Haluaisin mahdollisimman nopeasti muuttaa omilleni, tai jonkun kanssa yhteen mut en siis mitenkää tarkota sillä että mun täytyis seurustella sellasenkans jolla on oma kämppä yms. mut äh. tai no en osaa selittää oikein, mut siis mun on vaa helpompi olla jos pääsen muuttamaan omilleni. Luulisin että minun ja vanhempieni välit parantuisivat, hetkellisen etäisyyden jälkeen. Koska en halua heidän kuitenkaan tietävän kaikkea minun elämästäni.
Heh. huomasin äsken miettiväni tulevaisuutta, seurustelun kannalta, opiskelujan ja töiden kannalta.
Tää on vähän tyhmää, ainaki mun mielestä siis sen takii, et mä ylipäätää ajattelen mitää tämmöst, mut ehkä tää kertoo siit et haluun ns: elää eteepäin* vai miten sen nyt sanoiskaa. mut siis et haaveilen seurustelu suhteesta, joka on vakava, omasta/yhteisestä kämpästä. ja itseasias, tää vaikuttaa oudolle minust, mut seurustelusuhde en haluu sitä sillee ihan kenenkans vaa. vaan mä haluan sen tämän kyseisen ihanan tytön kanssa. emmä tiiä mikä minuu oikee vaivaa, alettii seurustelee vast 5.7.2011 ja silti mul on jo haaveita omas päässäni tän ihmisen kanssa. Tai sit se vaa johtuu siitä, et pelkään. mä en tiiä....

Tänää näin yhden tytön, oli ennen samassa koulussa, joskus juteltu enemmänki ym. ja siltä on tullu myös semmost kommenttii netis ja sillee et kyllä tajuaa iskun. hahaha. okei tästä on reilu puoli vuotta. mut kuitenki, se kaikki palas tänää mun mielee. siin vaihees mun teki mieli hakata päätä johonki, koska melkein nauroin itselleni. haha tää muija poltti tupakkaa ja tuhkat lens mun päälle. ku heitti sen pois, ja sanoin ''HEI! no kiitti vaa'' no se alko sitte siinä puhistamaa niitä, sitte naurahdin ja sanoin ''tiiän kyl et toi oli vaa tekosyy päästä lääppimää mun tissei'' ja vastaukseks sain ''nii'' ja hymy. nauroin itelleni, sen takii mitä ajattelin. nauran vieläki. Ja vaikuttaapa musta nyt tyhmälle kirjottaa tätä tähän ku tässä kirjotin just mun tyttöystävästä ja mun päänsisäsistä haaveista. enkä mä oo mikään playeri. en todellakaan. hyi semmoset.

Alan olla vähän väsynyt, enkä ihan vähääkään ja huomenna aikainen herätys yhdeksi yöksi mökille. Enkä jaksa lukea tätä tekstiä nyt enää. toivottavasti ei oo kauheesti kirjotusvirheitä yms. ehkä on vähän sekava, olen pahoillani siitä.

Ps. kiitos kahdesta kommentista, anonyymit. kommentit on toki aina tervetulleita(:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti