>8

Nyt mä taas nauran itselleni ja sille kuinka säälittävä olen. En osaa sanoa asioita suoraan. Mä jahkailen asioiden kanssa ja hoen itselleni vain ehkä, ehkä, ehkä. Mutta mun pää ei halua kuulla yhtään ''ehkä'' enää.. En mä tiedä mitä teen.

Mun päässä äääni sanoo mulle ''sun on oltava yksin, mitkään kaverit /ystävät eivät saisi tulla tiellesi, sinun pitäisi unohtaa seurustelu ja kaikki ihmissuhteet, koska KUKAAN ei saa tietää.''

En tiedä, ehkä se mörkö mun päässä onki oikeessa. Tai sitten ei. mä en tiedä. Enkä välttämättä haluakkaan tietää. ei mua kiinnosta enää. Tiedän kyllä taas, tai siis mä luulen vahvasti, koska arvaan sen.....Mä tulen satuttamaan jotakuta.

Ja mä tosiaan tiedän ettei se ole hyvä, en halua että ketään sattuu. mutta se vaan on totta että mun ajatukset pyörivät vain ruuan, kaloreiden , painon ja liikunnan ympärillä. mä en kerkeä enää ajattelemaan mitään muuta. ehkä mä olen niin sairas.

Tuntuu etten pysty olla täysillä mukana missään koska mulla menee omaa aikaani vain laihduttamiseen ja miettimään kaikkea sitä: ruokaa,kaloreita,liikuntaa yms.

Tästä ei muuten ole kauaa kun eräs ihminen kysyitietääkö tyttöystäväni syömishäiriöstäni..

Jos joku kysyy eihän mulla ole syömishäiriötä. mulla ei oo mitää.