väsyttää.

Olen ollut tiistaista asti töissä. Hoidan lapsia. Aamulla menen joko puoli yhdeksäksi tai yhdeksäksi ja kotiin pääsen puolikolmen ja kolmen välillä. Mua väsyttää aivan älyttömästi. Henkisesti ja fyysisesti. Univelkoja riittää, illalla en saa unta, koska asiat pyörivät päässä. Ja olen turhautunut elämääni, olen turhautunut vastailemaan kysymyksiin ''oletko syönyt?'' ''mitä olet syönyt?'' ''missä, milloin..'' on turhauttavaa vastata samoihin kysymyksiin sata kertaa saman päivän aikana. ''olen'' Minä olen syönyt. Osaan kyllä pitää huolen itsestäni.

Olen myös turhautunut kaikkeen tähän. Olen turhautunut ihastumaan. Aina vääriin ihmisiin. Joka kerta. Miksi minulle käy näin?

Viimeyönä en saanut unta, en sitten millään. Kävelin huoneessani ympyrää ja makasin lattialla ja sitten takaisin sänkyyn. Heitin peitot lattialle, keräsin ne uudestaan. Selällään, mahallaan, kyljellään. Ei vain tullut uni. Odotin herätyskelloni soimista. Tuijotin kelloa. vielä kuusituntia kellon soimiseen. Entinen tyttöystäväni pyöri päässä. Halusin sen pois. Näin unta yksi yö että olimme kaveriporukalla jollain leirintä paikalla tai semmosella ja tuli myrsky. Ensin nousin autosta ja humaltunu eksäni tuli halailemaan. Ja ainoa tyttö ketä olen koskaan rakastanut seisoo tämän vieressä. Heidän kertoessaan että seurustelevat. Ystäväni huutaa että ''eikö kukaan ymmärrä ettei kavereihin eksiin kosketa'' Herään sekavasta unesta tietämättä onko se totta vai ei.

No kuitenkin kohta lähden ulos. Lupasin. Enkä edes ymmärrä miksi. KUN EN JAKSA. miten vaan. lähden, koska en jaksa tässäkään istua tekemättä mitään.