Mä en oikkein tiedä mitä tunnen. Tunnen samaan aikaa vihaa ja jotakin kiintymystä toiseen ihmiseen, häpeää ja tarvetta pyytää anteeksi.
Kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne?
Eilisen jälkeen häpeä kasvaa kasvamistaan, puhelimeni on soinut, synttäri onnitteluja sadellut sieltä sun täältä. Minua pyydetään lähtemään vaikka mihin. mutten lähde, en halua nähdä enää ketään.
En jaksa. Mun olo on henkisesti huono. mua sattuu. En jaksa nähdä ketään. Enkä jaksa liikkua mihinkään. enkä jaksaisi edes kirjoittaa. mul on vaa paha olla. taas se kaikki nousee mun sisäl, tulee esii. Ääni mun päässä kertoo ettei minulla ole oikeutta olla onnellinen. Ja niinkai se sitten on.
ja raavin kylkeni verille.
Mä en jaksa enää hengittää, jokanen hengen veto on mulle tuskaa. Vaikka mä sanoin et ''oon onnellinen'' en mä ollu sitä. enkä varmaan tuu koskaan olemaankaan. Mulla oli hyviä päiviä, mutten ollut onnellinen, tajuan sen nyt. Haluan pois. Miks mä en pääse pois täältä? miks mun täytyy olla tääl? onko mulla muka tarkotus ? ei. empä uskokkaan.
en jakssa kirjottaa enää. enkä osaa ees keskittyy tähän. mä lähen suihkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti