känninen itku.

mua hävettää ja kaduttaa eilisen jälkeen. Ystäväni olivat järjestäneet minulle yllätys-synttärit. ja loppu illan minä itkin ja pilasin kaikkien muidenkin päivän. En muista oikeastaan itse yhtään mitään. muistan hokeneeni ihan mitä vaan, taivaalta, kuu tai tähdet, myisin sieluni saatanelle....

Tarkoittaen ihastustani . onhän hänkin sen kuullut. Ja minua kaduttaa kaikki sekoiluni eilen. Puheeni ja tekoni. Olen kamala ihminen.

Puhelimessa puhuin kahteen kertaan eksäni kanssa. Ja olen istunut jossain talon takana itkemässä yms. Lopulta päättänyt lähteä kotiin. Kaksi ystävääni lähtivät saattamaan etten tekisi itselleni mitään. Kotona istuin sängylläni miettien lähdenkö ulos. olin väsynyt ja sekaisin. Raavin ranteeseeni naarmuja. Tekstasin sitten vielä ihastukselleni, aamulla häpesin itseäni. Ja olin vihainen itselleni siitä etten illalla lähtenyt ulos ja tappanut itseäni, vaikka söin laatikostani kaikki masennuslääkkeeni ja särkylääkkeeni en kuollut, heräsin tänä aamuna naama turvonneena lähinnä itkemisestä. Luin viestejä ja pyysin anteeksi eilistä. pyysin anteeksi myös parhaalta ystävältäni jonka idea oli yllätys-synttärit. Olen pahoillani, pilasin iloisen illan. Anteeksi.

Viime yön kotiin päästyäni yritin käydä nukkumaan, nukahdin ja heräsin tunnin päästä siihen että oloni oli järkyttävän huono. Oksensin. Lääkkeet tulivat ulos ja sipsejä. Join vettä ja oksensin lisää sipsejä. Kunnes taas nukahdin. Seuraavaksi heräsin ennen viittä, makasin sängyssäni miettien mitä kaikkea olen tehnyt. tuijotin kelloa. Ehkä hieman ennen kuutta pyysin anteeksi kahdelta ystävältäni. Luin viestit moneen kertaan jotta tajuasin jotain. Ja yritin muistella illan tapahtumia. Aika hämärää, mutta muistan kuitenkin. Tai siis muistanhan minä alkuillan mutta lopussa sumenee hieman. Muistissani on aukkoja, jotkut asiat ovat täysin pimennossa, toiset muistan aivan selkeästi. Ja nukahdin taas, sen tunnin makoilun jälkeen, heräsin seuraavaksi kahdeksalta ja lähdin vessaan. äiti tuijotti minua. Eikä se varmaan mikään ihme, turvonnut naama ja silmät sain juuri ja juuri auki. Tummat silmänaluset, aivan kuin olisin saanut turpaan. Pesin naamani ja hampaani. Oloni oli kauhea. tulin takaisin sänkyyni makaamaan. Avasin telkkarin ja tuijotin sitä tajuamatta ollenkaan mitä siellä tapahtui. Makasin sängylläni kun isäni tuli onnittelemaan, ja kysyi onko hyvä olo? oliko järkee? vastaukseksi hän sai vain. Joo helvetin järkevää, ja helvetin hyvä olo.

Pikkuveljeni sanoi minun oleneen hurjassa kännissä illallla, kotiin tultuani.

Sitten ihastukseltani tuli viesti lähdenkö uudestaan heidän kanssaan jonnekkin. Ei, en lähde. Ensinnäkin, en kehtaa. ja oloni on niin järkyttävä. Elämää suurempi krapula. en jaksa lähteä.

Ja kaikenlisäksi sukulaisia on tulossa tänään synttärikahveille. ja parasystävänikin tulee.

Hieman omantunnon tuskissa, en ehkä haluaisi katsoa häntä silmiin. pyydän kuitenkin häneltä tänään anteeksi, kun hän on kohta tulossa.

Nyt taas tajusin minkätakia minun ei ole parasta juoda. Muistin mitä kävi silloin keväällä. Siksi en juo itseäni tuollaiseen kuntoon. Ja nyt ajattelin lopettaa kokonaan.

Muistan myös eilen kertoneeni ja sanoneeni että ''olen pelle kun itken.'' Ihmiset sanoivat etten ole. en muistaakseni kuitenkaan uskonut.

Minua hävettää, myös että ihmiset jotka ovat sanoneet minulle joskus ettei koskaan uskoisii minun itkevän, näkivät kuinka itkin ehkä jotain kolmisen tuntia. Häpeän sitä kun itken muiden nähden.