Tässä mä istun, kesämökillä. Olen miettinyt paljon erilaisia asioita. Yhtä entistä tyttöystävääni, mietin että seurusteleekohan hän. Tai että onkohän onnellinen? Jotenkin mun sisälläni on vieläkin kaipauu,ja jokin puoli minusta haluaisi palata menneeseen,mutta yksipuoli taas haluaa mennä eteenpäin,katsomatta lainkaan taakse. Nauran itselleni, olen säälittävä enkä osaa edes päästää irti, naurettavan lapsellista.

Olin keräämässä mustikoita, olin metsässä lähes 2 ja puoli tuntia. Ajatukseni harhailivat,unohduin haaveilemaan, havahduin,kun alkoi sataa. Vesipisarat olivat suuria,eikä niitä tullut paljon. Istuin metsän reunalla odottamassa muita, kun he vihdoin saapuivat laitoin musiikin soimaan ja kuulokkeet korville,etten kuulisi heidän puhettaan. Istuin ja tuijotin vain eteenpäin.
En edes ymmärrä miksi lähdin tänne,olisin aivan hyvin voinut olla lähtemättäkin. En jaksa vastailla kysymyksiin.
Minulla on nälkä mutten haluaisi syödä. Minua ei huvita syödä.

Minulla on kohta synttäritkin. Mitä minä silloin teen? Keitänkö kahvia ja leikkelen kavereille paloja kakusta? En tosiaan. Entä tarjoanko juomat ja siivoan oksennuksia? Empä usko. Pyydänkö edes ketään, ei kenenkaan edes tarvitse muistaa. Mua väsyttää... Voisin toki lähteä nukkumaan. En jaksa. Töihin on mentävä tiistaina 8.30 en edes tiedä kuinka kauan siellä olen. Perjantaihin asti, minulla on edes töitä. Hoidan lapsia.
Mukava ajatuksena,mutta entä todellisuudessa?

Viimeisimmän seurustelusuhteen päätyttyä, ajattelin etten enää seurustele,olisi vapaus kaikkeen. Yms. Mutta en enää itsekkään ymmärrä mitä tunnen. Luen exäni facebook seinää, en halua häntä takaisin nyt. Miksi sitten edes olen kiinnostunut hänen tekemisistään? Minulla on kylmä. Tärisen. Minua vituttaa ja ahdistaa,haluan pois tästä hetkestä, voinko nukkua tämän yli? Istun tässä terassilla ja kuuntelen sadetta. Sisällä kuulen lautasten ja lasien kilisevän, haistan kalan. Mahani huutaa ruokaa. Milloinkohan viimeksi edes olen syönyt? Toissailtana, kaksi karjalanpiirakkaa. Syyni tähän syömättömyyteen on taas se etten ole kerennyt. Vaikka minulla olisikin aikaa, oikein paljon olisikin.

Sade tuoksuu tai haisee kastemadoille mielestäni, järvi on tyyni ja vain pisarat tippuvat veden pintaan, ilma on viilentynyt huomattavasti sateen aikana, odotan talven tulevan,jotta on kylmä.

Alkaisipa sataa kaatamalla.

Onneksi tämä on viimeinen kesä, kun tänne tulen joka kerta. Ei minua enää kiinnosta. En tule istumaan tänne enää ensi kesänä, en enää ensikesänä matkusta mihinkään vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa. Se aika meni minulta ohi, ei minua edes kiinnosta lähteä ulkomaillekkaan,vaikka matkani maksettaisi. Ei, mielummin olen itseni kanssa yksikseni.

Taidampa lähteä syömään.