pieni toivonpilkahdus surun keskellä.

Eilen raahauduin ystäväni kanssa ulos, linja-auto asemalle. Siinä oli kaksi ystävääni, toinen niistä tietenkin ihastukseni. Kävellessäni sydämeni tuntui irtoavan ja lähtevän vain karkuun, tuijotin ihastustani lasittunein silmin ja mietin mitä hänelle voi sanoa. Lähdin kauppaan, ja takaisin linja-autoasemalle ja sen jälkeen minä, kolme ystävääni ja pikkuveljeni lähdimme pizzeriaan. Tilasin pizzan. Ei minun tehnyt edes mieli syödä. istuin ihastukseni vieressä, hiljaa, kuunnellen tämän hengitystä. Yrittäen kuullä hänen ajatuksensa. Jota en kuitenkaan pysty tekemään. Oloni oli täysin paska. Olisin halunnut vain huutaa ja raivota, toisaalta vain halata jotain. Emme me paljoa puhuneet ja hän lähti kotiin. Kun hän oli tarpeeksi kaukana sanoin heippa. Mua sattu, mua koski katsoa kuinka hän lähti. Olisin voinut itkeä. Silmiäni kirveli kyynelten noustessa silmiini. Mutten voinut itkeä. Ympäsilläni oli ihmisiä, kolme lisäkseni ja se oli liika Lähdimme hieman sen jälkeen omiin koteihimme. Halusin mahdollisimman nopeasti pois muiden ihmisten läheltä. Halusin vajota maanalle. Halusin juosta ja huutaa. Tumpata tupakan toisensa jälkeen ihooni. Ja viiltää ranteeni ja kurkkuni auki. Halusin kuolla. Minua ahdisti. Ahdisti tilanne nähdä ihastukseni siinä, kun hän istui, seisoi ja söi. Ahdisti olla tietämättä mitä hän ajatteli. Kaikesta. Siitä mitä toissapäivänä hänelle sanoin, siitä että istuin hänen vieressään, tai minusta. ennenkaikkea mitä hän ajatteli minusta. Ystäväni sanoi että ihastukseni oli ollut eilen outo koko matkan sen jälkeen kun olin hänelle viestin laittanut, jossa kerroin pitäväni hänestä. Hän oli ollut hiljaa. Ystäväni kysyi häneltä ''kuka se oli'' ihastukseni vastasi. '''Mitässe?'' ''en tiiä, en lukenu viel.'' Hän oli kirjoittanut vastauksen ja uudestaan viesti. Muttei kertonut mitä olin sanonut.Kotiin tullessani avasin puhelimeni ja kaksi uutta viestiä. Toinen parhaalta ystävältäni, johon en kiinnittänyt sen enempää huomiota. En edes vaivautunut vastaamaan. Toinen, ihastukseltani.

''Mikset enää tyylii ees puhu mulle mitää?''

Vastasin että minulla oli ollut huono päivä riideltyäni vanhempieni kanssa, ja kerroin etten tiennyt mitä voin sanoa ja mitä en, ja sanoin haluavani olla hänen kaverinsa normaalisti. Ja se jäi siihen.

Toisaalta ihan hyvä. toisaalta en tiedä.

Ja pian sen jälkeen nukahdin ja havahduin kun L-koodi alkoi. Katsoin sen ja nukahdin heti uudestaan. Nukkuessani, uneni olivat kuin haaveita, toiveitani, jotka eivät koskaan toteudu.. Aamulla olin väsyneempi kuin toissa-aamuna. Ystäväi soitti, menenkö samaa matkaa hänen kanssaan. ''Joo,kyl mä voin tulla''

Vitutus prosenttini oli lähellä sataa ja aamulla kuulin isältäni että minulla on asennevamma, enkä ole normaali. kiitos, mutta tiedän etten ole normaali.

Ja kaverini joka soitti aamulla kertoi soittaneensa vain siksi että luuli minun tehneeni itselleni jotain peruuttamatonta.

Ja sitten ihastukseni tuli kun istuimme kaupan pihalla. kävimme hesessä ja menimme istumaan leikkikentälle. Hän halasi minua ja puhui minulle normaalisti... Ja näki kädessäni tumppausjäljen, kysyi mikä se on, sanoin vain ''ei mikään.'' hän olisi halunnut nähdä sen ja sanoi että tietää minun tumpanneen tupakan käteeni.

Hän yritti vetää hihaani ylös.. en kuitenkaan voinut näyttää kättäni hänelle, ihossani on hänen etunimensä ensimmäinen kirjain. anteeksi.

Mutta kuitenkin kun lähdin kotiin päin, minulla oli hyvä olo, hymyilytti ja naurattikin ehkä hieman. Ystäväni kanssa juttelimme toiveista ja hän sanoi ''toivotaa molemmat sitä, mitä siä toivot(:'' Tottakai se minulle käy. Puhuoin toiveistani ja haaveistani. sanoin sen kaiken olevan toiveajattelua, mutta jos. jos vaikka niin kävisikin. MInun on helppo elää omassa ajatusmaailmassani jossa luulen kaiken olevan hyvin yms. Ja jos oikein kovasti toivon, ehkä toiveeni joskus toteutuu. EHKÄ. minä toivon toiveeni toteutuvan. Ja minä toivon yhtä mahdollisuutta. Ainoastaan yhtä mahdollisuutta rakastaa tätä tiettyä ihmistä. Kiitos.

Nyt lähden nukkumaan, huomenna on taas koulua, onneksi koulu alkaa yhdeksältä.

Oloni on ihan hyvä,, joten en toivottavasti näe tänäyönä painajaisia.