Voi äidin pikku tyttö, miks sä teit tämmöistä? Äiti kysyi puhistaessaan minun haavojani. Pysyin hiljaa.
Eilen olin ulkona kavereideni kanssa, ensin olin kahden pojan kanssa(kolmas poika tuli myöhemmin) Oltiin pelaamassa. Sieltä lähdin yhdelle ystävälleni. siellä oli ystäväni ja minun lisäksi kaksi kaveriani. Join kaksi kuppia kahvia. Ja söin vähän tonnikalasalaattia. Vaikka en tosiaan tykkää tonnikalasta. Nyt taas mahani murisee. Illalla kotiin tullessani, en jaksanut syödä mitään. Eli olen syönyt viimeksi joskus 18-19 välillä. Minä oikeastaan nautin tästä nälän tunteesta.
Olen kuitenkin väsyneempi joka aamu, kun en vain saa millään järjellä nukuttua. Toissayön minä valvoin. Itkien. En nukkunut ainuttakaan minuuttia, ja edellisen yön, sain jotenkin nukutuksi.. Kaikkki energiani oli kulutettu, jalkani tärisivät, enkä meinannut pysyä pystyssä. Kun pääsin kotiin, join vain lasin vettä ja painuin maate.
Vaikka nälkä tuntuukin pahalle, minä nautin siitä. Enhän minä olekkaan ansainnut mitään muuta kuin kärsimystä. No lähden nyt hoitamaan kaikenmaailman asiat. Kiitos ja hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti