En uskonu et näin kävis, mut jotenki tiesin..

Neljän päivän ryyppäämisen jälkeen, mä rupean tajuamaan. Mä aistin jossakin sisälläni sen, ettet sä minua enään halua.

Mä en kestä enempää, kuule pyyntö tää, ja sano että jäät.

Tyttö, sä oot ainoo kuka saa mut itkee. Kenenkään muun tähden en oo kyyneleitä vuodattanut.

Toivon että joskus sä ymmärrät miten paljon sua oikeasti tarvitsin. Nyt kun sydän itkee, mä ymmärrän itsekkin kuinka paljon sua oikeasti rakastinkaan. Haluaisin jatkaa, tätä yhteistä matkaa.

Ystäväni sanoo minun ansaitsevan parempaa, että ansaitsen ihmisen joka ei satuta mua näin. Vaikka yritän uskotella sitä itselleni, se ei onnistu. Ei ole mitään parempaa. Mut kai mä itseäni ainoastaa syyttää saan.

Hei älä mee, tai viet multa kaiken..

Miks tässä taas käy näin? En jaksa enää.

Must tuntuu et mä roikun vaan menneissä, mä en pärjää.

''Tajuutsä et sä teet täst vaa vaikeempaa?''

En haluu kestää tätä enempää.

Mä oon miettiny yöllä ja ikävöiny, ratkasuu sitä ei löydy. Jos toisen käsistä päästää, aina tällänen jälkii jättää. Ehkä me sit väärää suuntaa molemmat mentii. Eihän meidän pitäny erota koskaan? ''Tää suudelma viimeinen satuttaa'' Tahdon kuulla sun äänen ja siihen nukahtaa, nyt mä vaan toivon et nään sut uudestaan. Miks me vaa kaadetaa haavoille suolaa? Ehkä oikeeta tekniikkaa ei olekkaan.

Olis varmaan seki oikein et huutasit mulle ''painu vittuu.'' Tiiän et mä oon tehny virheitä. Mä ku katon peilii, mä tuijotan sillo syyllistä.

Avaan silmät uutee aamuu, mul on paska olo.

Aurinko sattuu mun silmii.

Emmä koskaan uskonu sun enää uudelleen mua satuttavan, mut taas mä istun tässä, sun vuokses itkemässä. Mä yritän olla niinkuin muutkin, tavallinen ja huomaamaton, haluun olla täysin tuntematon. Mut mä oon vaa naamion alla suojassa, oikeesti mä oon syyllinen.

sä olit oikees.

Mua sattuu. Sä sait tyttö, mun sydämen sulle tikittään. En ois pahast sulle koskaan tehny oikeest.

Mikset sä pidä must kii? Oon ku kartturi ilman kuskii.

Mä toivon vaa et tavataa taas.

Mä esitän miestä, mut oikeest oon vaa avuton poika. Mä mietin vaa pahinta. Oon ollu suhu koukus siit asti ku ekan kerran tavattii.

Mun sydän ei tuu näkee huomista aamuu.

''Mä rakastan sua'' Ja se sattuu myöntää. Mul ei oo enää mitää, jos mul ei oo sua.

Mä huudan perääsi rukoillen, kyyneleihin tukehtuen.

Minun onnellinen loppuni, katosi mukanasi.

En mä osaa sanoa enää mitään muuta selvästi kuin että: Mä rakastan sua, ja toivon että jäät...