Olen väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Kärsin unen puuttesta. Luultavasti minulle on kertynyt univelkoja niin paljon etten saa niitä koskaan tasattua.
Revin ihoani rikki. Itkien vessan lattialla. Yritän oksentaa pahaa oloa pois minusta, muttei se tietenkään niin lähde. Itken ja puren itseäni. Minua sattuu.
Tajusin vasta yksi ilta, kuinka paljon kaipaankaan sitä miten kaikki oli tämän vuoden alussa muutaman kuukauden. Kuinka paljon kaipaankaan niitä sanoja yms. Sitä kaikkea mitä silloin oli. Vaikka seurustelen uudelleen sen saman ihmisen kanssa, minusta vain tuntuu että jokin on muuttunut. Haluan pois kotoa, tahdon muuttaa, niin olenkin tekemässä. Mutta minne? En tiedä yhtään. En tiedä mitään. En enää yhtään mistään mitään.
Tiedän vain, että kuolemaa olen odottanut.
Minulla on paha olla. Ahdistaa. Olen turhautunut. Tekisi mieli hakata päätä seinään.
En vaa jaksa enää. mä haluun nukkumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti