Ykspäivä tyttöystäväni sanoi ''Sun ei tarvii laihuu enää yhtää gramman grammaa.'' Lause sai minut hämmästymään, mistä hän tiesi minun miettivän juuri sitä? Miten hän sai päähänsä oikeassa kohdassa juuri tuon asian, mitä minä olen miettinyt?
Muutamat kaverini soittelevat minulle, ja kun vihdoin pääsen kotoa ulos istumaan johonkin, saan kuulla juttuja, kuinka ketkäkin ovat minusta puhuneet, ja kuinka minua sanotaan hyvännäköiseksi ja ihanaksi ihmiseksi. Ehkä ihana ihminen ulkoapäin.... Ja toiset kertovat minulle kuinka heidän ystävänsä joita minä en edes oikeastaan tunne, puhuvat minusta kokoajan. Ja ovat kaikenlisäksi aina valmiit lähtemään, sinne missä minä olen. Ei näin. Tuntisittepa minut. Tietäisittepä, mitä ajattelen. Olenko silloin enää ihana ystävä ja muutenkin ihana ihminen? En usko.
Ja sitäpaitsi vaikka minulla ja tyttöystävälläni on parisataa kilsaa välimatkaa, en voi olla rakastamatta häntä. Anteeksi vain.
Minun tekisi mieli itkeä. Ulkokuoreni takaa löytyy liian paljon kyyneleitä, tuskaa ja kipua.
Tummin kyynelin, taas ihooni teen jälkiä ja kerron että tieni täällä joskus jo kadotin. Olen turhautunut elämään. Kaikkeen itsessäni. Mitä jos en enää huomenna heräisikään? Kirjoitin taas kirjeen, siitä miksi minä lähdin.
Mä haluun huutaa, mun pimees mieles, pään sisäl mä huudan. Haluan repiä ihoni rikki.... Rikki aivan kokonaan.
Ajatukset mun pääs heittelee. Tää on mustaa, sust ehkä pelkkää valitusta, mulle elämä. Mun elämä oli mustaa.
Herättäkää mut täst unest. Tää on painajaista. Mä tiedän. Tarviin apua.
Mä en oo turvassa iteltäni, haluun turvaa mun ajatuksilt. Mä en vaan jaksa enää.
Itseasias, mitä sitte vaikka en enää huomen herääkkää? Mitä sitte jos lähen pois? Mietin et kuka oikeesti jäis mua kaipaamaan niin ettei muka pystyis unohtaa? Mitä jos mul ei vaan oo muuta vaihtoehtoo enää?
oon sielultani rikki, olen vain lapsi kohtalon.
enkä jaksa enää edes ajatella sitä mitä mun oli tarkotus alunperin kirjoittaa. En vain jaksa. En mä saa aikaseksikaan mitään. sori.
En ois uskonu et mielenterveyest ois tullu mulle näin paha vastus.
kukaa ei oo vastas, ku mun laiva saapuu satamaa.
I wanna be to free.....
Mul on paha olla, haluisin itkee. Haluun vaa pois. Mä haluun viiltää vaa yhä uudestaa, syvemmälle ku ennen. Haluun pois.
Jokasen tarina loppuu joskus, mut se et miten, se riippuu ihan vaa siit mihi tielle käännytää, toinen pääsee suoraa jaloillee, ja toinen menettää kaiken. ''Jokainen ihminen vihaa tyhjyyttä''
Mite mä sanoisin, ku en tiiä itekkää? Joskus mä toivon etten olis koskaan ollu osasto hoidos.. Silloin mä oisin jo menny pois. Mä oon jotenki ösplodkfjjdkelw äh entiiä. vittu haluun pois, haluun kuolla. KUOLLA. MENNÄ POIS JUMALAUTA KOKONAA!
'' Sä luulet tietäväs, mitä mä tunnen. Oot ihan vitun väärässä, mäki luulin et löysin tieni, mut mäki olin väärässä.'' Tahtoisi vain olla paremmassa paikas, kadottanu tiensä, ei löydä enää elämää, yksin itkee täällä. Liikaa valheit, se saa mut inhoo. Enkelimme siivet irtoo, ei ne enää virkoo. elämä pettää.
En enää tiiä mitä sanoo.... Ottaispa joku kii mun kädest, näyttäis oikeen suunnan... Pitäis kii, ettei mun tarvii enää itkee.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti