isot huolet, pienel lapsel. Yksin isos maailmas, toivoen apuu..

Joskus mä mietin mikä estää vaan luovuttamasta. Mietin taas mitä mä täällä teen.

En vieläkään tiedä miten voisin muuttaa mun tunteet selviks lauseiks, miten pystyisin rakentaa mistää enää edes sanoja. Mä haluisin itkee, mutten pysty, en osaa. On öitä, jolloin en saa millään unta. Ajatukset kiertää kehää, ja pelko kuristaa mua.

Mun tunteet on sekasin, toisaalta mun tekis mieli huutaa, kuinka paljon mä rakastan ja toisaalta taas haluisin kertoo kuinka paljo pelkään.

äh. anteeks en tajuu enää mistää mitää. anteeks oikeest kaikki taas. sori.