viiltoja

tänään mä viilsin. 36 tarpeeksi syvää jälkeä käsi varteen. ja jalkaan muutaman pienemmän jäljen. nmä nauroin kyllä, mutten ole iloinen, en ole onnellinen. en ehkä surullinenkaan. kai mä oon sitte tunteeton. mä en tiiä mitä tunnen. mä haluun kuolla. mä haluun vaa pois. mä tunne enää mitään en. mun sydän on kertakäyttöinen..

tää tyhjä tuska repii mut hengiltä. mä en haluu olla täällä enää. mua ahistaa, mua sattuu, mua itkettää. mä haluan huutaa. kyllähän mä huudan apua. mut mun ääntä ei kuulla. mun ääni hukkuu tuuleen. sain kaikesta vain tyhjän ikävän.

kun mä katson ympärilleni nään kaiken kaatuvan, tunnen maan mun jalkojen alta sortuvan. mun sydän on murtunu. mä kannan sirpaleita käsissäni ja odotan että joku korjaa sen. mut mä satutan näin itteäni vain enemmän. mä en jaksa. en jaksa enää ollenkaan. en jaksa edes hengittää.

en kestä tätä kipua enää yhtään enempää. en haluu enää elää. ku mä rakastan sua. rakastan enemmän ku mitää. rakastan enemmän ku koskaa mitää voin rakastaa. sä olit mun elämän tarkotus, enää mul ei oo mitää. sä lähdit pois. veit samal mun elämänhalun.

tää elämä maistuu paskalta. mikää ei tunnu enää miltää. mä haluun pois.

mä viillän sun nimees mun käteen. moneskohan kerta tää on? HALUUN SUT VAAN TAKAS. kaipaan sua enemmän ku mitää...

enkä jaksa elää tän ikävän kans enää. haluun kuolla, koskamulla ei oo mitää. en voi menettää tän enempää.

mä viilsin, tein syvempiä jälkiä ku koskaan, sidoin käteni ja veren vuoto ei ollu tyrehtynyt vielä iltaan mennessä. eipä ole kyllä vieläkään.