itku.

mä en enää oikeesti tiiä, mitä teen. haluun viiltää, mut jotenki en haluu. koska en vaa haluu. mut toisaalt haluun sitä nyt enemmin ku koskaa ennen. haluun hakata mun päätä seinää. itkin. itku tuli viimein. itkin, itken enkä saa sitä loppumaa. haluisin huutaa vaa apuu, mut mun ääni ei kuulu tääl.

oon väsyny tähä paskaa. enkä oikeesti enää jaksa. oksennan vaa vaikken oo syöny mitää. oksennnan koska mul on PAKSA olla. ahistaa, haluun kuolla. iha ku joku kuristais mua. en tunnu saavan enää henkee. en jaksa enää elää. tajusin taas, että oon tyhmä, kusipää idiootti.. ihastuin yhteen poikaan, jne. mut sit mua sattu. enkä mä enää oikeesti kestä. jotenki tää kaikki kipu kerääntyy mun sisälle. enkä saa sitä lähtee pois.

... eilenki olisimpa vaa kuollu siihe paskaa oloo, olisimpa tukehtunu oksennukseeni.

mikää ei oo enää hyvää. mun elämä katos. ja nyt tää kaikki maistuu paskalta. jos mä nyt viiltäsinki. jos mä viiltäisin ja vetäsin noi lääkkeet tost saatanan purkist. mitä sitte? jos mä kuolisin kaikilla olis parempi olla. oisimpa jääny syntymättä. vittu saatana. mun olo on paskempi ku eilen. tai toissapäivänä. mä kuolen koht tähä väsymyksee. mä pelkään. koska kaikki mitä mulla oli. on nyt viety pois... melkein kaikki. miks mä en vaa voi kuolla? tää ei vaa oo mun paikka.....