oon oikeestaa pahoillani AIVAN KAIKESTA. jos onni vielä joskus muuttuisi hyväksi, tää kyynelten virta hymyksi. mut kuolemaa ei voi paeta, se on pelkkää faktaa.
jos mä pystyisin tän kaiken yksin kantamaan, ehkä mä olisin täällä ikusesti, onnellinen aina vaan. mut nyt mä ymmärrän etten pysty. ja huomaan että mä satutan itteeni joka kerta uudestaan.
I don't know what's real and what's not, so I can't trust myself anymore. Sorry.
Now I want let it go. I 'm lost in lies. Im the lie. What's wrong whit me?
If I can't feel, I'm not real.
--
kuin tuuli, se kuiskailee korviini sanoja, jotka muodostavat lauseita. Kuin kahleet se pitää minusta kiinni. Kuin hirttoköysi kuristaisi minua, tuntuu etten saa henkeä enää ja tukehdun. Täällä ei näe mitään, on niin pimeää ja synkkää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti