1. toukokuuta 2011

fat.

mä en tiedä. saat mun huulille hymyn. mut sit ku palaan taas tähän todellisuuteen, mä en enää hymyile.. en jaksa hymyillä, ku tiedän miten asiat on. sä kysyt multa onko kaikki varmasti hyvin. vastaan että on. jos vastaisin totuuden mukaisesti mikään ei olisi enää hyvin. sä varmistat kaiken olevan hyvin. joojoo . valehtelen .

ei mikää oo hyvin. en haluu kenenkään muun kanssa enää puhua. sun kanssa se on helppoa, kylhän mä tiiän et voisin soittaa sulle keskel yötä jos olis hätä. ehkä. ainakin ennen.. mut mul on hätä, mul on hätä kokoajan. paska olo. ahistaa. en haluu nähä ketää.
ainoo kenet tahtosin nähä oot sä. mulla on sua ikävä.
liian kova ikävä.

AHDISTAA. haluisin huutaa ja itkee. mut ei, en mä itke. ja vaikka kyyneleet valuis mun poskilla, en itke. en osaa enää. enkä ees halua.
------------------------------------------------
mä viilsin taas. viilsin ranteeseen. tuijotin vaan ku se veri valu suihkun lattialle. värjäs koko lattian punasella värillään. vesi lattialta valuu viemäriin, niin mun verikin. elämänhalu samalla. katon kuinka veri valuu mun ranteesta, käsivartta pitkin. haluisin huutaa. hukuttaa itteni siihen veteen. istuin lattialla ja tuijotin. en saanu mun katsetta irti. viilsin uudestaan. viilsin ittelleni kuusi syvää jälkeä ranteeseen. sammutin suihkun ja istuin vaan. emmä jaksanut liikkua. halusin hukkua. haluan kuolla. mitä väliä mulla on? ei mitään. tiedän.
kyyneleet valuu mun poskia pitkin, mä vaan mietin sua ja sitä kaikkea, mitä voisi olla. miten asia VOISIVAT olla toisin.

kuolen. ihan sama. haluan pois. mulla on paha olla. en löydä ihmistä jolle puhua. enkä edes halua. en haluakkaan puhua. haluan olla ihan hiljaa. aina. ikuisesti. en halua puhua enää koskaan.

en haluu tuntee mitää. en iloo tai suruu . en yhtää mitää. en haluu vihata, enkä rakastaa. en halua.

en haluu ketään muuta, ku sut .... en koskaan..

mietin haluanko tosiaa elää tässä paska_maailmassa. en tiedä. toisaalta haluan. toisaalta en. en tiedä. en ole varma..

älä itke. tiedän että joku täällä rakastaa sua. mulle sanottiin noi sanat. toi lause. mä mietin.. mutten halua uskoa. en tiedä miks, mutten vaan usko. ehken jaksa. koska mua sattuu niin paljon. kyllähän tää kipu välillä hellittää. muttei katoa kuitenkaan. ja jos katoaa se palaa aina moninkertaisena uudestaan.. ei se häviä mihinkään.

kaipaan sua, kun olen kosketustasi vailla, riehun täällä hullun lailla..
ldkfjgfds perkele.
mun pää tulee kipeeks ku ajattelen. ja mun ranteeseenkin sattuu. mut mitä siitä. kipu on hyväksi vaan...
-------------------------------
Joo no tänään sitten löysin itteni vessanlattialta. mahtavaa. joskus kyllä lupasin ittelleni etten enää löydä itteeni sieltä. muistan sen. en edes ajatellut mitenkään ihmeellisesti kaloreita tai mitään. mut ensin tajusin tuijottavani tuoteselostuksia. hienoa en mä kuitenkaan ajatellut antaa periksi tälle sairaudelle, mut en mä jaksa vastaankaan taistella. ei kiinnosta. kuitenkin niin. laskimpa sitten kaloreita. kun pitkästä aikaa söin kunnon ruokaa. saimpa kaloreiksi ruuasta yhteensä 100. tietenkin pää sanoi sen olevan liikaa. joten vessastahan minut löysi. hienoa, vihaan itseäni. saatana. sika. vittu.
no oksensin sitte _kaiken_ ulos. hoipertelin pyörryyksissä vessasta tupakalle. vihdoin. olin yksin..
sitten iltapäivällä kaverini jonka kanssa olimme ulkona ja käytiin vähän siellä ja täällä, no se oli sitten herrasmies, kun pyysin pillimehua, päätti ostaa minulle fantan. kiitos. join sen.. alas kurkusta vaan kaikki sokeri paskat ja kalorit vittu. mitä väliä, lihon ja turpoan ihan ku joku pullataikina, missä on liikaa hiivaa. vitun _kusipää_sika_. no oon kyllä saanut jo kulutettuakkin jonkun verran, ensin käveltiin kaverin kanssa jne. ja sitten kävelin kotiin vähän pidemmän lenkin. joten ei kai tässä mitään hätää ole.
en kuitenkaan uskalla käydä vaakalla.. ehken haluakkaan vielä. ehkä viikonpäästä voisin käydä... mutta nyt tämä läski. raahaa perseensä tästä pois.
kiitos hei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti