kävin lenkillä, mä juoksin. juoksin koko matkan, kunnes mun oli pakko oksentaa. mä oksensin. kaikki mitä söin. ja mitä mä olinkaan ahminu. tunkenu sisälleni sitä paskaa. hyi. mustikkapiirakkaa, pullaa, kanaa, salaattia, perunaa ja limsaa ja jäätelöä. mä oksensin kaikki. itkin ja oksensin mettä polun reunalla. poltin tupakan ja tumppasin sen nilkkaan. istuin kuuntelin musiikkia, itkin ja tumppasin toisen kerran. viimesen tupakan mä tumppasin valtimon kohdalle vasempaan ranteeseen. pienen hetken se sattu. ja mä huomasin että mä nautin siitä nautin siitä enemmän kuin mistään. mut mä haluan nähdä verta, joten viillän vielä kotona reiteen, tungen koko saatanan terän mun ihon sisälle. haluaisin repiä kaikki läskit pois. joten raavin reiteni verille, itken ja nauran. ehkä mä olen hullu.
nautin siitä kivusta jonka hetken aijan tunnen. haluan tuntea lisää kipua, joten hakkaan käteni paskaks. mua sattuu. ja haluan sitä. haluan tunkea sormet kurkkuun oksentaa vaikkei mun sisällä enää ole mitää. olen sekopää. sairas paska. läski sika. eikä kukaan ymmärrä.
mä katon kuinka veri valuu mun jalkoja pitkin. raavin lisää. raavin haavoja syvemmiksi. mä rakastan kivun tunnetta.
haluan viiltää vielä syvempään, haluan viiltää mun ranteet auki, molemmista käsistä, nähdä kuinka veri valuu ja sen jälkeen lopettaa hengittäminen kokonaan, ikuisiksi ajoiksi. olenko mä sairas?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti