pain..

mä ajattelin, että kaikki olisi toisin. et kaikki olis jo muuttunut. että olisin terve. ettei masennus pitäis mua enää kahleissaan. mut ei , en mä ookkaan päässy niistä kahleista. masennus vetää mua takas lähtöruutuun. eikä mulla oo kiinnostusta taistella vastaan.. ei en mä enää jaksa. tuuli on kääntynyt, ilma on kylmempää..

mua sattuu. luulin etten viiltäisi enää. kuitenki mitä mä tein? mä viilsin. käsi kiinni puukos, katse seuraa verivanaa. niiin kuin maa alta pettää. on kulissit pettäneet jo. en mä enää jaksa näytellä, ja esittää kaiken olevan hyvin...

Mun yks luokkakaveri teki aineen masennuksesta.. sillä oli omakokemus.. ja siitä se kerto jotain.. ja sano mulle et siinä oli ollut: '' vaik masentunut sanoo ettei oo tarpeeksi vahva jaksamaan, oikeesti se ihminen on maailman vahvin.'' tai jotain. harmi etten itse päässyt kuulemaan. Mut en tiiä, olin jossakin vaiheessa ehkä vahva. mutten oo enää, en kestä enää kattoo itteäni peilistä, haluun vaa kuolla. haluun rikkoo jokasen peilin mun läheltä. haluun rikkoo kaiken mikä peilaa ja näyttää mulle kuinka mä oon LÄSKI. niin lihava, ihranen läski kasa..

Kuulen sen, kuulen kuinka se huutaa. huutaa ja huutaa. huutaa niin kovaa etten kestä enää.


en vaa jaksa enää.


sormuksetkin tippuu)=