itku.

tunne, ku ei tosiaankaan vaan enää jaksa. ku ei jaksa tehä mitään. on nälkä mut ei vaan voi syödä. mikään ei kiinnosta. kaikki kääntyy väärinpäin. ku joutuu kävelemään siinä samassa paskassa, kokoajan vaan syvenee. en jaksa enää.

musiikki tulvii korviini, en edes halua kuulla mitään muuta. en tahdo enää et kukaan puuttuu mun asioihin tai et kukaan puhuu mulle, kenenkään ei edes tarvii kattoa mua päin...
mun päätä särkee ku pidätän itkuu. vaik haluisin itkee, en pysty... en jaksa.
kyyneleet tulvii mun silmiin. en haluu itkee, en jaksa. must tuntuu et mun ote vaan lipee, en jaksa pitää enää kiinni...

Tänää koulussa multa kysyttiin ''mikä on? onks joku huonosti?'' sanoin ettei oo mikään, ja kaikki on hyvin. '' sun silmistä näkee ettei kaikki oo hyvin.'' en saa peitettyy sitä enää, mul on niin paljo pahaa oloo mun sisäl. en tiiä. voisin toisaalta sanoa jollekkin et mul on paha olla. mut ainaku se tilaisuus tulee, sanon vaa et mikään ei oo viealla ja et kaikki on hyvin... mut oikeesti mä kuolen tähän oloon..

ku rakastaa jotakin niin paljo et antais oman henkensä sen takia. ja sitte.. joku ulkopuolinen vaa kaataa kaiken. ainakin yrittää.. tuntuu pahalle.

voisin vaan kuolla, en oo tarpeeks hyvä tänne. en oo ansainnu elämää. ei, en mä kuulu tänne..


HALUUN VAA POIS !! jos joku tietäis miltä musta tuntuu.. jo joku vaan ymmärtäs sanomattaki. jos joku näkis mun sisälle.......... vitttttu anteeks et kirjotan tähä. ei mun pitäi mä tiiän sen. anteeks.