anteeksi.

ostin yks päivä sellasia ravintolisä juttuja. kokeilen vain. niitten mitäs auttaa kroppaa polttamaa rasvaa enemmän jne.

ahistaa. läski ahistaa esim. ja väsyttää, mutten saa nukkkua.

yöllä herään yksin, lakanoiden välistä syliini etsin tyhjyyttä, olet kadonnut. eihän meille pitänyt koskaan käydä näin?

tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämen.

jos aikaa riittää, se parantaa voi haavat, mut kyyneleet on liimaa. kipu valuu mun poskia pitkin.

huomaan tekeväni asioita vahingossa, varastan, poltan tupakkaa ja jotain vahvempaa.. kadun et joskus alotin tän kaiken. Koulun numerot vaan laskee. en osaa keskittyä mihinkään. muuttokin olis kohta ajalline.

mulla on ikävä, tää juttu kääntyi vääriinpäin.

mietin miksei elämä voi olla reilua.

Mua sattuu. itkettää, mutten osaa itkee. en haluu viiltää, mut haluun tuntee sen kivun. se ilme joka sulla silloin oli, ku näit ne pienimmät arvet mun käsissä, mä muistan sen. muistan kuinka sen jälkeen muutuit. keskustelun aihees juoksi ympyrää, ei tienny kukaa mistä voisi puhua. jokanen sana kosketti. vaikkei edes tarkoitettu sitä niin. vaikee on suuntaa vaihtaa ku ei nouse jalat irti suosta.

öisin mä mietin. mietin sitä mitä meillä oli, kuulen sanat jotka herättää mussa sen tuskan. sen saman kivun mikä on piilossa aina ku en ajattele sua. istun sänkyni reunalla, itkettää, en voi itkeä. päätin etten enää itke.. kuulen kysymyksii jotka on :'' miks oot muuttunu`? miks oot tollanen vittuuntunu?'' jne. mut mä oon ollu tällänen niin kauan ku jaksan muistaa. mä yritän kestää sitä kipuu. yritän piilottaa sitä tuskaa pinnan alle, en näytä sitä enää kenellekkään. en mä haluu et ykskään saa enää tietää.
ku astun yhdeksältä ulko ovesta sisään. tunnelma on kiree. kukaan ei tervehdi, ei en kuule sanoja, kaikki on hiljaa. kukaan ei sano mitään. kävelen olohuoneen poikki yläkertaan. yritän kkestää. paine kasaantuu mun päähän. haluisin vaa huutaa. anteeks et oon tässä.

tapaan kavereita. kenelläkään ei ole aavistustakaan mun pahasta olosta. esitän normaalia''. kuka on mua vastassa ku astun ulos ja ei auta enää itkukaan? ennen oli taivas avoinna, mut nyt se on suljettu, niinkuin jokaikisenä päivänä muutenkin.

mun päätä sattuu. en jaksa ajatella. mul on niin paha olla. vasemmassa kädessä uusi palovamma, pieni tosin. tupakan tumppasin käsivarteeni. haluun tuntee tän kivun fyysisenä. en kestä tätä henkistä tuskaa. tuntuu et kuole pikkuhiljaa kokoajan vaa enmmän. tuntuu et mun kehosta on kkadonnu jo osa. kohta mua ei oo enää ollenkaan.
haluun pois.

anteeks etten oo vielä lähtenyt.

Kaipaan ihmistä joka halaa, kaipaan sitä kun joku pitääö kiinni kädestä, kaipaan iltoja kaksin. kaipaan ihmistä joka kuuntelee. yrittäää edes jotenkin auttaa. kaipaan sitä mitä meillä oli.. Tuntuu ettei kukaan muu ymmärrä mua niinkuin sä.. mut enää sinäkään et ole kuuntelmassa, enää et ole kuuntelemassa, jos on asiaa.
Monta hetkeä ku olisi tehnyt mieli soittaa, mutta ei. enhän mä voi. se on mennyttä mun pitäis päästää irti, mutten osaa.rakastin sua niin paljon. et nyt mua vaan sattuu.
Sanat jotka muistuttaa susta, on puukon iskui selkään..

Kaipaan ihmistä jolle voisin puhuu, sellasta ihmistä joka ei tuomitse mua mun olosta..

anteeks et kirjotan. voisin olla kuollutkin. voisin olla poissa. mun ei tarvitsis olla tässä.

anteeks epäselvä teksti. anteeeks jos on kirjotus virheitä. en jaksa ajatella. ei, en vaa pysty.