kiitos, anteeks&näkemiin.

kahdeksan kilometriä. en pääse pakoon. Ei unta, ja mua väsyttää. oon niin kyllästyny siihen esittämisee. miks vittu mun pitää tuntee yhtää mitää ? sanon et mulle kuuluu hyvää jne. mut onks se oikeesti sitä? no eipä oo ollu.

Tiiän et tätä blogii lukee jotai ihmisii, keitä tunnen ihan oikeestikkii. mut musta tuntuu et ihan sama. mitäs välii sillä olis jos huutasin koko helvetin maailmalle et kui paha olla mun on? ei kukaan ees kuuntelis. Tuntuu ihan tosiaa et kukaa ei välitä. Tää maailma on niin täynnä valheit. ää. ku mä vbaan vajoon, mä hukun tänne.

Mua väsyttää. tuntuu et voisin nukkuu vaikka kuukauden putkee. en jaksa enää valvoo näit öitä. elin jonka voisin antaa pois, on sydän. En haluu enää tuntee mitää. en iloo tai suruu. en oikeesti yhtää mitää. en pysty enää nauraa. enkä ees haluukkaa.
voisimpa olla niiku moni muu kylmä ja tunteeton. ei tarvis hymyilläkkään..

On niin helvetin paha olo. mun ääni ei vaa kuulu, vaik halusin puhuu. en osaa sanoil kertoo mitä tunnen. kaikki vaa hajoo käsii.
Tää talokaa ei tunnu kodilta, tuntuu et tää huonekki on kylmä. ku tuijotan tota vaatekaappii, ja ku nään ne vaatteet siel. tuntuu et haluisin vaa pakata kaiken, laittaa reppuun, reppu mukaan. lähtee, eikä tulla enää takas...

oon nyt vaa miettiny ihan liianpaljo sitä et mitä tänne jää. mut jotenki toi paha olo voittaa. se kuiskailee et pitää lähtee. okei, se ei enää kuiskaa. se käskee. mut se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. tuntuu oikeestaan hyvälle et mä vaan voin lähtee.. jotenki haluun vaan oikeesti pois. ku oon niin väsynykki. huomaan kirjottavani paperille kirjeitä. niissä kiitän ihmisiä, ja hyvästelen.. musta nyt vaa tuntuu niin vahvasti etten oo tääl enää kauaa..
kaikki tuntuu samalle, niin helvetin pahalle.

taas mä vuodan verta. tuska on viiltäny haavoja mun kehoon. 'olet niin kaukana minusta, olen rikki kuin lasi jota raudalla lyöty.' Tuska viiltää. Miksi tunnen mä sen ? ilma on kylmää. Mun on vaan niin helvetin paha olla....

jalkojani väsyttää. mun kädet on väsyny, mun pää on väsyny ajattelemaan, mun silmät on väsyny iktemään. miks mä silti seison. miks mä kannan, miks mä ajattelen... aina vaan itken.?
Unelmat kadonnut, ei mulla oo tulevaisuuden suunnitelmiakaan. odotan vain kuolemaa, pääsyä tuonelaan.. Kadotettu on maailma. käsissä vain tuhkaa. Mä en jaksa enää.

Hengitetän hiljaa. en jaksa enää hengittää. voisimpa vain lopettaa. seison reunalla, edessäni musta verho. vain askel tuonelaan. tunnen kuinka siivet on katkenneet kokonaan. Lasinsirpaleilla tanssii kyyneleet. Jotenki must vaa tuntuu et siel jossain on parempi olla. ja must tuntuu et elän tasan tän viikonloppuu asti. mä tiedän mitä itelleni teen. jos mä sen teen.

Haluun silti pyytää anteeks täälki kaikilt mut mä en vaa jaksa enää ihan oikeesti..
anteeks tää on turhaa. sori et oon ees syntyny.

mul on kylmä. ja mua itkettää. on vaa niin helvetin paha olla... en osaa kirjottaa mun tunteit.
mua väsyttää. haluun nukua, mutten saa. joku käskee mun olla hereil. ei enää uni auta väsymykseen..
mä lenkkeilen, salilla rääkkään ittteäni. mä satutan itteeni fyysisesti. ja nyt mua sattuu, sattuu sydämmeen, mua jotenki pistää...

Taivas on suljettu tänään, niinkuin jokasena päivänä. mut mä en ihan oikeesti pysty olemaa tässä. ku kaikki vaan äääh en osaa selittää mut silti.. tuntuu niin helvetin pahalle.

eli pieni lapsi tässä, alla vieraiden katseiden.. isot huolet pienel lapsel.. yksin täs isos maailmas..

anteeks, turhateksti. anteeks et en osaa kertoo.. anteeks et ees kirjotin.