anteeksi tämä-

en pidä, inhoan, mä vihaan itteäni. mua sattuu. ahistaa. miksen vois vaa kuolla kokonaan pois? en vaa kestä enää. en kestä itteeni, en kestä tätä mahaa, näitä poskia, en kestä itteäni yhtää enempää. oon niin paljo liikaa.
Vihaan mun ajatuksii. ne vaa pyörii mun päässä eikä mee mihinkää suuntaa, ihan ku ne juoksis karkuu. Mun päässä on ihan kamala myrsky. kaikki siel on niin sekasin.
Mua ahistaa. läskiahistaa. ällöttää. en tiiä mitä mun pitäis ajatella. en jaksa ajatella mitään.

Viimeyönä kävin nukkumaan kahden aikaan. ei nukuttanu aikasemmin... näin painajaista ja heräsin. tuijotin kelloo, enkä voinu uskoo etten ollu nukkunut kuin 20 minuuttia... no nousin sitte ylös, menin keittiöön. sytytin tiskialtaan ylle lampun. kello tikitti. avasin jääkaapin. mun maha murisi aika kovaa. otin yhden viinirypäleen. ja ison mukin vettä. tiputin viinirypäleen veteen.. en edes juonut. tuijotin ikkunasta ulos.yritin ajatella asioita järkevästi. tunsin kuinka kyyneleet tulvi mun silmii, ja ensimmäinen kyynel valu pitkin mun poskee.. tuntu et joku olis tuijottanu mua. muttei siellä ollut ketään. en kuullut yhtään mitään. istuin tuolilla. itketti.. kävin hakemassa sängyn päädystä hupparini ja kollarit jalkaan. hiippailin ulko-ovelle.. avasin ja menin ulos.
Siellä oli kylmä, ja kosteeta. sumusta.. kävelin rappuset alas ja lähin kävelemään. kävelin hiekkatietä pitkin.. kohta tuli silta, sen alla kulki junarata. tiedän että juna olisi tullut kohta. ahisti. kyyneleet valu ja itkin. olisin halunnu soittaa sille ihmiselle.. mutten vaan voi sille soittaa. enhän mä enää voi sitä rakastaa! en soittanut. itketti. itkin. huusin, olisin halunnut hypätä. tippuu vaa sinne alas. Miksen mä tiputtautunu? miks mä jäin tänne?
En mä ihan oikeesti kestä. sattuu ja ahistaa...
istuin sen sillan kaiteel ja huusi. itkin ja taas huusin. kato mun silmiin, kerro mitä sä näät niistä?
mua sattuu niin saatanasti.

Tää päivä on menny aika paljo täs koton. tai no voiks tätä nyt kodiks sanoa? kävin minä äitin iskän ja veljen kanssa ulkona syömässä, oli pakko... istuin siinä pöydässä, oksetti se määrä ruokaa. söin kaiken.. melkein.. laitoin paperin sisään jotain. äiti osti mulle jäätelön. tulin huoneeseeni ''syömään'' sitä jäätelöä. no en kyllä saanut sitä suuhuni. laitoin sen vaan roskiin. ahisti jo tarpeeks se ruoka. oksetti kauheemmin vaa.

Haluun pois. tuntuu ettei kukaa tajuu kui helvetin paha olla mun on?!?!?!?!?! haluun vaa tän kivunpois. ja itkettää. haluun vaa viiltää ranteet auki kunnolla. enkä enää ikinä tehä sen jälkeen mitään. vituttaaaaaa. haluun vaa huutaa.
AHDISTAA! en kestä omaa itteeni. oon liiikaa. läskiä. ahistaa.läskiahistaa. oontosi pahoillani, mut en pysy enää jaloillani. koittanu pitkään hymyillä vaik vaan sattuu, koittanu vahvan seisoo, vaik kaikki vaan kaatuu.

en jaksa enää herää aamuun uuteen. en vaan oikeesti enää jaksa. en kaipaa mun ympärille mitään. en haluu et mun lähelle tulee kukaan. mut toisaalta haluisin vaan halata ihmistä. mut ei. ei kuitenkaan. tuntuu niin pahalta. mäki oon vaa ihmine..

kato mun silmiin voit nähdä kuinka kärsin. Mun paikka ei vaan oo täällä. mun ei kuulu elää. Toisii ihmisii et vaa oo tarkotettu tänne pysyvästi.
Mun sydän repeee kahtia. vikan kerran ku nähtii, sanoit rakastan ja soittelen, mut äijä sä särjit mun sydämen.

mä haluun vaa pois tästä. haluun pois täst kehost. se terä uppoo taas mun ihoon. veri valuu ihol. kyyneleet valuu pitkin poskii.tuntuu etten ees tunne mun kavereita enää. jotkut niistä halaa mut toiset ei ees moikkaa. mä en tiiä pitääks mun halata takasi. ei ne multa kysy muuten vaan et mitä kuuluu. eiks kukaa ymmärrä? tarvisin vaa auttavaa kättä. muuten mä kyl tiiän tasan tarkkaa etten jää tähä. hhaluisin nytteki vaan lähtee. juosta pois. haluun jonnekki missä ei oo ketään, eikä mitään, en jaksa enää nähä ketää.. enkä ees haluu. ei mua enää kiinnosta.
ppidän itkuu taas sisälläni.
haluun et tää kaikki loppuu. Ku oon tääl oon vaan pelkkä virhe.
anteeks et kirjotin.