itkunen yö takana, ja ahistuksen täyteinen koulupäivä. eilinen päivä oli ihan kiva ennen iltaa. No siis salilla kävin ja sitte olin ulkona kaverin kanssa. oli ihan meneva päivä, poltin tupakan. ja siihen tuli pari jotain jätkää.. no ihan meneviä. muttei mulle. en mä tosissani halunnut yhtään ketään muuta.. no kotiin mennessä, puhuin puhelimessa. jne. en muista enää kovinkaan hyvin, mut illalla kotono kahdeksan jälkeen suhde loppui, itkin itkin ja itkin. en nauranut. en oo nauranu vieläkään yhtään, en edes hymyillyt. no yön yli yritin nukkua, näin vaan painajaisia. heräilin. en kestä tätä kipuu. sit eilen otin yliannostuksen lääkkeitä. tänään aamullaki, mut en niin paljoo et kuolisin. koulus sit itkin ahistusta. ekal tunnilki opettaja valitti ku en voinu lukee ääneen jotain paskaa. mut sanoin vaa etten lue.. poltin itteäni aamulla tupakalla käsivarteen. taas nyt siin on neljä pientä jälkeä ja yksi iso.. aamulla istun siis bussipysäkillä, tupakan kanssa, ja poltin siellä, kättäni. koulussa siis yritin pitää itkun sisällä.. mutten aina pystyny. loppujen lopuks kahentoista aikaan löysin itteni itkemast terveydenhoitajan luota. se soitti päivystykseen ja sit äitille ja huomenna mulla on aika kaupungissa. Terveydenhoitaja putsas mun ranteesta viiltojäljet. jalasta en edes sanonu. Enkä niistä tupakan jäljistä, ku ei se huomannut niitä mun kädessä... viiltelystä ne vaan kyseli..
itkin. ei en jaksa enää. mun on niin paha olla, ja jotenki kaikki vaa muistuttaa just siitä, mitä en sais ajatella. en haluu enää tuntee ikävää.. muistan niit lauseit. ''rakastan sua aina'' jne. itkettää. tuntuu et vaihtoehtoo ku vaa lähtee. ku kaikki muuki kaatuu päälle. enkä kestä enää vaa olla.
tuntuu ihan vitun pahalle. ja itkettää kokoajan. ää. tavallaa pelkään itteeni, mut en. tiiän mitä oon tekemäs sillo ku teen.. mut kuitenki. haluisin vaan viiltää ranteen kunnolla auki. nähä vaa ku veri valuu.. ja sit jäähä pois. eikä enää ikinä tuntis mitää, ei ikävää, iloo, suruu, vihaa. ei mitään. kuolis vaan kokonaa pois.
tuun sun luo, rakas taivaanisä aamen. ei pysty enää edes hengittämään. tuntuu et seinätki kaatuu päälle. ja ahdistaa. AHDISTAAAAAAAAAAA! vittu
haluun oksentaa. haluun vaa pois. oon kirjottanu jo jäähyväs kirjeenki. ja jotenki tuntuu et mmun on vaa pakko lähtee, tehä se ja mennä pois tosiaanki kokonaan. kaikki muuttuu tärkeeks heti ku sen menettää. nyt mikään ei tunnu enää miltään. haluisin vaan oikeesti lähtee niin vitun nopeest ja niin helvetin kauas, ettei takas oo tulemista..
Ei, en osaa selittää mutten osaa enää elääkkää. en jaksa enää. tuntuu etten sais enää henkee. ku kaikki tuntuu kaatuvan päälle. ei maistu ruoka. ei yhtään mikään. ei kiinnosta tehä mitään. yksin lapsi itkee täällä yksin hiljasessa maailmas, tahtosi olla vaan paremmassa paikas... anteeks et kirjotan tätä tekstii. anteeks et en ottanu niit lääkkeit niin paljoo et olisin vaa kuollu pois. paha vetää puoleensa, maan alle tuonela.
anteeks et istun täs. anteeks et oon paska. läskipaska. anteeks et oon alottanu ikinä edes kirjoittamaan tätä blogia. anteeks että olen joskus edes syntynyt.
turhaa kirjottaa.. On vaa niin paha olla. tämä tie olikin se jolloin jätit minut yksin, unohdit kokonaan.
Haluun vaan luovuttaa. En oikeesti muista milloin viimeks oon nauranu sen takii et mul on ollu oikeesti kivaa. mun tekohymyki on niin perus, oon tottunu vetämää vaa sitä roolii, et kaikki on hyvin. eikä mikään oo huonosti, koskaan ollukkaan. olo ei helpotu. sanat tarttuu kyyneliin. tuskaa täynnä olevat kyyneleet valuu pitkin poskia.
sä sanoit'' en vaan pysty olla sunkaa'' ja silloin se kaikkein painavin kivi tippu mun harteille. muistan ne hetket, muistan kaikki sanat. ''tämä on tie jolla jätät minut, ei toivoa, ei rakkautta. ei onnellista loppua.'' kyyneleitä silmissä, ei pysty enää sanomaan mitään. anteeks hyvvää matkaa elämän aalloilla.
näyttää silt et kaikki loppuu nyt . ei enää suruu, ei iloo, ei kipuu/tuskaa, ei enää nauruu, ei enää itkuu. en haluis olla täs enää hetkeekään. Jos olisin saanu vaa päättää viime syksynä et jatkanko elämää vai en, en olis jatkanu minuuttiikaa tätä.
tää tie on täynnä mustaa, täällä on niin paljon kipua ja surua. Niin paljon kyyneleitä, kuulen vaan kaukaiset äänet ja ne nauraa. mutten löydä mitään polkua. on niin pimeää, enkä näe mitään. kipu viiltää mun läpi. kaikki tuntuu vaa niin pahalle.. En nää selvästi kaikkee.. mut haluun vaan sun luokse taivaan isä,aamen..
En nää valoo tunnelin päässä. seinät on tielllä, ei pääse pois. terät painautuu vaa mun ihoo entist useemmin. verta valuu pitkin kättä.
en saa sanaa suusta. kyyneleet valuu vaa kokoajan.
joskus mietin et oon eläny mun elämää. mut mun pitäis alottaa vaan alusta, mutta yksin. mutten pysty siihen enää. oon koittanut, mut minkäs teet ku joskus on pilannu oman elämän.
anteeks. tää oli turhaa. pyydän vain anteeksi. anteeks etten osaa kirjoittaa, mitä tunnen. epäselväteksti. anteeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti