this today...

tänään on ollu pahan olon täyteinen päivä, siis todellakin. nää omantunnon tuskat riepottelee sydäntä.. mut joo alotan vaikka eilisest kertomaan.

ensin kahest eteepäin tuli vieraita sybnttärikahveilla. no mun piti sit hilluu siel. mua alko ahistaa ku aamul oli ollu jo vaikee olo ja vaikee valita vaatteet missä olis ollu hyvä olla. no kuitenki päädyin, äidin lahjaksi antamaan paitaan missä oli puoli ppitkät hihat, ja sithän en sitte nähtävästi ajatellut sen enempää. ja sitte llaitoin mustat tiukat trikoo housut. mut viiltoja on oikeen ja vasemman käden ranteessa. jne. no sitte ku kaikki vieraat oli alkanu jo lähtee. ni seittemän aikaa lähin ulos. en sin vein postiin kelalle menevän kirjekuoren, äitin piti allekirjottaa se. ku ne kelan korvaamat rahat lääkkeistä piti saada. äiti toi mulle sitte perjantaina 1 x 100 tablettia. selllasen paketin lääkkeitä. no kuitenki. sitte kuuntelin musiikkii ku puhelin soit. sit en tiiä mun paha olo vaa purkaantu taas raivoomalla. no voi kyllä arvata kuka mulle soittiki. no lopuks siin puhelus itkin ja itkin vaa, kyyneleet valu. sit sanoin et soitan sille ku oon rauhottunu. no sit istuin yhen meijän lähel olvean ala asteen pihalla penkillä, ja itkin. no sitte käbvin kävelemässä ku yks kaveri tuli siihe, oltii vaa molemmat ihan hiljaa.. no menin kotiin juoksin niin kovaa ku pääsin ihan portille asti, ja itkin teki mieli vaan huutaa. no sitte meillä oli joku äitin kaveri. sit ku menin hakee äitin ni selitin sille jne. mut tuntu et se ei oikein tajunnu miltä musta oikeesti tuntuu ku vaikutti ettei se ottanu todest sitä mitä kerroin. no itku tuli illalla ja soitin sille hänellle. ja selitin jtn. mut sit se lähti kahville. se kuullosti helpottuneelta ku soitin sille. no sit seuraavana aamuna eli siis tänää. oli sellain olo et kohta hajoo ihan oikeesti pää. mut silti tuntu et rakastan, häntä niin paljo etten ees ite ymmärrä sitä. mut silti tuntu tavallaa tosi pahalle olla siiin ja sit jotaa vaa tapahtu ja puhun puhelimes et pidetää taukoo. siitä asti oon itkeny oikeestaa vaan.

no sit mulle tuli ihan kauhee olo vaan. itketti. sit laitoin tän ihmisen äidille viestii et onks kaikki ihan kunnos jne. sit se soitti mulle ku olin kirjottaas viestii takasin. ni selitin sille koko jutun vaa, ja se sano et tauko on hyvä, et saan itteni kasattuu nyt. ja sit se sano: ''mä tykkään susta tosi paljo oikeesti, ku oot sellain oma persoona, ja en haluu et sulle mitään tapahtuu, ihan oikeesti..'' selitin sille meidän koti asioista ku porukat oli riidelly aika paljon jne. sit itkin. kyyneleet valu. mutten itkeny tavallaa. no sovittii et se yrittää puhuu siel. sille eräälle. ja nii. no sitte illalla tuli viesti ja selvitettii nää asiat sen erään ihmisen kanssa, ja kaikki jotenki helpottu se sellain tuskanen olo hävis, koska se tuntu ymmärtävän mua, ja lupas anbtaa mulle aikaa, et saan mun pään selväks, ja asiat alkuun ku hain apuaki nyt... ihan itteni takia. ku haluun tästä olosta pois. ku tää on iha järkyttävä.mut kuitenki.. et nyt jotenki mun olo on helpottunu. ja tällee ku on tauko, ni tuntuu et kaikki ajatukset selvii helpommin... ''välillä mun maailma on sulta kiinni, pidätkö musta silti ?''

hain apua, ja ihan oman itteni takia, tällä kertaaa yritän vaa itteni takia, en kenenkään muun.. ainakin nyt mulla löytyy tahtoa alkaa elämään normaalia elämää. nyttekin kyllä se syömishäiriö on aika vahvana. oksentelua ja sellasta. mut yritän olla antamatta periksi ! tajusin et kuinka paljon mä menetän mun elämästä jos elän syömishäiriöisenä ihmisenä, joka myöntyy kaikkeen mitä päässä asuva mörkö sanoo. koska huomasin, et kuinka paljo aikaa mulla menee päivässä ruuan ajatteluun, kaloreihin ja siihen mitä kaikki sisältää. bulimia saa nyt mennä menojaan.

huomennä maanantaina mulla on psykiatrin aika. ja sen jälkeen jään kaupunkiin. oottelen kaveria, ku se tulee koulusta sitte kolmen jälkeen, kun oikeesti oltaisi päästy kolmelta mutta lähden itse liikuntatunnin jälkeen. aattelin et ku oottelen sitä ni siin käyä ostamassa pari kynsilakkaa ja vaikka kajalin ja sitte katella vaikka että jos jotain löytyisi. ei oo oikein mitään mitä tarvitsisin, paitsi yhet tai kahet rintsikat vois olla ihan järkevä ostos, ku on jäänyt pieniksi ja sopivia ei oikein ole nyt juuri kaapissa, no okei on siellä neljät. :D mutteihän se riitä. ja sitte voisin katella sillä jotain sen aikaa. sitte ku se kaverini tulee ni varmaankin mennään nuokkarille, sinne pyydetää pari muuta kaveria. :) kaiketi. mun pitäis varmaan yhdeksän aikoihin tulla bussilla kotiin tänne. onneks äiti suostu tänään maksamaan mulle mun bussikortin, tulee halvemmaksi ku maksaa aina se 3.30 euroa. ku nyt voin mennä bussil kuukaudes, kuinka paljon vaan haluan.

hmmm. mitäs muuta ? tiistaina meen terveydenhoitajalle, juttelemaan vähän. ja sitte se soittaa että sopiivat äitinkanssa ajan milloin sekin tulee. se helpottaa kyllä. : )

en oikein tiiä mitä kertoisin... jääkaapissa on kakkua. sitä olen syönyt. ja oon varmaan oikeasti lihonut. vaakalle en oo uskaltanut astua.