pää hajoaa.

istun suihkun lattialla, tuijotan kuinka se veri valuu ja värjää veden lattialla punaseks...

ahdistaa. ruoka. vittu, läskiahistaa. eilen oli taas joku ongelma mun syömisissä.. söin ja sitte oksensin, oksensin kaiken ulos.. eilen kun en jaksanut minneen liikkua, jotenki vaa toi masennus vei voimat ihan kokonaa, mut illala tein lihaskuntoa, ja juoksin rappusia. ja ahistaa. illalla itkin kolme tuntia putkeen. ahisti, oli paha olla , enkä osannu selittää mun pahaa oloa mitenkään..
jotenki oli vaa niin voimaton olo eikä pystyny tekee mitään.
tää kaikki vaa kaatuu mun päälle.

Nää numerot, senttimetrit, kilot ja grammat. ne on ainoo asia taas tänä aamuna mikä pyörii päässä ja mitä ees ppystyn aattelemaan. Halusin vaa jonnekkin pois täältä, jonnekkin turvaan. yritän huutaa apuu mutten saa ääntä kuulumaa. Jotenki haluun et joku huomais miten paha mun on olla, ja sit pystyis auttaa. mut toisaalta en haluu et kukaa saa enää tietää yhtään mitään tän enempää.En jaksa enää saatana, ku en oikeesti jaksa. En jaksa enää näytellä et kaikki on hyvin. jäljet mun käsis... kaikki on nyt lopussa. tätä jatku liian pitkään. tää tulee loppuun. ahistaa niin helvetisti. LÄSKIahistaa. läskiläskiläski joo tiiän sen. oon todellaki läski ja ei tarvii kenenkää tulla ilmottaa mulle sitä enää!
tuntuu oikeesti etten mitää nää, on niin mustaa. ja hautakivi oottaa et siihen kaiverretaa mun nimi.. päivämäärät siinä jo valmiiksi. ittelleni en pysty ikinä antaa anteeksi. Miks mä ees oon ylipäätänsä täs tilantees ? KOSKA JOSKUS OLIN TYHMÄ IDIOTTI söin ja nyt oon läski ja en saa niit pois. ja kaikki. vittu saatana.

mä toivon tätä MULLE kuole, kuole... äääääää en jaksa , en osaa selittää, en osaa sanoiks kirjottaa mun pahaa oloo, ja tää on ihan järkyttävää. tuntuu ihan ku mun sydänt yritettäis repii irti mun kropast. ku laitan pään alas mua vaan pyörryttää, ku nousen seisomaan mua pyörryttää, tekee mieli vaan oksentaa. haluun kaikki ulos.. mun ei ehkä pitäs puhuu, ku kaikki on kohta ohi. Mulle olis nytki ihan vitun sama jos makaisin sairaalassa vai isttunko tässä.

eilen itketti, itkin itkin itkin ja itkin, en voinu mitää muuta ku itkeä. ahistaa, on niin helvetin paha olo, tää koko tilanne. vittu ku tekis mieli vaan lähtee.

vituttaa ja ahdistaa noi ruoka määrät mitä oikeesti syön. mut mun on vaa pakko päästä lopettaa tää. joku silti vaan kkokoajan kiristää otettaa musta. ja ne kaikki äänet mun pääs: ''eiköhän jätettäisi tääs kuitenkin syömättä?'' ahistaa. tuntuu et tää paine on niin kova et kaikki vaa särkyy.. vaatteet kyllä vaan löystyy mutten laihu, en pienene ollenkaan ja mua ahdistaaaa ihan liikaa. ahistaa ku katon peilii, kädet ja sormet, posket ja kaula MAHA, reidet ja pohkeet. läskiä. Voisinpa vaan peittää tän kaiken vaatteilla, paljon vaatetta, kaikki läskit peittys, ja paha olo jäis niitten alle ja kenenkään ei tarvii enää huomata mitään.

Miten voin löytää elämälle suunnan ku pyörin vaan ympyrrää? onhan se selvää, seison omil jaloillani. mikä on suunta missä on polkuni ? maaliin asti juoksee voittajat, mut miks mun pitäis voittaa, ku en haluu, ku päästä pois tän kaiken paskan keskeltä.kaikki asiat painaa ihan liikaa.



Pitäis siivota, mutten jaksa, en kerta kaikkiaan vaan jaksa. väsyttää.. antakaa merki et jaksan ees päätä nostaa. haluun pyytää kaikilt vaan anteeks ku en koskaa kertonu kuinka paljon rakastan.. mut nyt tuntuu vaan et toi silta olis kaikkien kannalt paras vaihtoehto.. ja itku tulee. kyyneleet valuu.
sori ku vuodatan sydäntäni. anteeks kaikki. anteeks et oon vielä tässä..
Joku tulispa vaan vastaan ja ottas mun kädest kii, vetäs mut takas pinnalle, auttas mua sinne jäämään....

Matka on pitkä se ei lopu koskaan Kipua sydämessä siihen ei totu koskaan ilman isää mistä kiinni pitää ilman äitiä ei ole mitään... Vanhennuttu ja selvitty kyllä suon vuokses mä taas tartun Ois pitäny nähä useemmin sitä aina miettii Sitä ei voi muuttaa silti se nyt painaa vielki Menit huonoon kuntoon ja sä pääsit saattohoitoon Mut piristyitki siit ja mietin että taas on toivoo Sä kohta pääset kotiin taas, kiinni veti, lähes viikon sielä sinnittelit, enkelin siivin menit.

matkalla ikuisuuteen kohti tähtiä.. elämää eteen päin on työlästä painaa.niin on paha olo, mikset oo enää täällä? '' sydämmemme täyttää nyt suru ja kaipaus, mut yksi hyvä, nyt tiedämme että hänen on nyt hyvä olla.. rakkaan läheisen pois meno voi nostaa pintaan erilaisia tunteita, esimerkiksi, vihaa, ja suru.. kaipuutakin...... ''

Nytkun tarkkaan miettii elämä on lyhyt, ei sekään kestä kaikkea..