En jaksa enää, en yksin kertaisesti enää kestä. en haluu olla kotona, en haluu olla missään, haluun vaan kuolla pois. vatsaan koskee. ja pää huutaa.
en haluu enää olla täällä, pelottaa. itkettää. mun on niin helvetin paha olla etten kestä tätä tuskaa.Joo tiiän että on helppoa esittää ja näyttää kaikille että koko elämä on niin hienoa. mutta enää en jaksa, en yksin kertaisesti vain jaksa tätä..
Ruoka, karkit, sokeri, kalorit, ahdistus, oksennus.
miksen voisi olla laiha? miksi olen tälläinen? LÄSKI...------------------------------------------------------------------------------------
Tämä päivä on ollut helvetillistä. joku on huutanut mun päässä ihan kokoajan, koulussa, kotona. Aivan kokoajan. Se sanoo että pitää viiltää ja oksentaa, mutta kun en halunnut.. mut toi ääni on niin kova etten enää kestä.. toinen sanoo toisin ja toinen toisin. itkettää. haluisin vaan jonkun nyt halaamaan mua. Kaipaan ihmisen läheisyyttä. en muista milloin viimeksi olen istunut ihmisen vieressä ja koskettanut toista. muistan vain kuinka mua on vituttanut ja silloin joku halaa.. mutta se ei ole tuntunut hyvälle. kaipaan sitä että istumme sohvalla, ssängyllä,uloka keinussa tai nurmella, se ihminen jota rakastan on niin kaukana. jotenkin tuntuu että olisimme kokoajan lähekkäin ja tuntisin hänen hengityksensä korvani juuressa, mutta kun katson taakseni en näe ketää, ja sen jälkeen en kuule enää hengitystä. olen yksin. eikä ketään ole vieressäni, kukaan ei istu takanani. kukaan ei istu viereisessä keinussa.. en näe ketään ja viileä tuuli puhaltaa, se viilenee. Kosketan maata, hiekka on kylmää. hiekka valuu sormieni välistä. Lämpimät kyyneleet vierii pitkin mun kylmiä poskia.....
itkettää. tuntuu etten tajua tätä kaikkea, mut toisaalta tajuan tän tilanteen paremmin ku mitää muuta oon ymmärtänyt ikinä. avasin lehden jonka kannessa loisti laihdutus extra. avaan lehden keskiaukeaman kohdalta. itseinho valtaa mun mielen kuin aalto. ahdistaa, on niin paha olla.
En osaa käsitellä mun ajatuksia, tuntuu että olisi parempi olla yksin.. mutta sitte kun ajattelen sitä tiedän etten osaisi elää enää, koska ihminen jota rakastan on tuki ja turva, hän on se ihminen jolta saan läheisyyttä,rakkautta.
Istuin viime yönä yksin, tuijotin taivasta istuin ikkunan edessä viltti harteillani, koko talo oli hiljaa, en kuullut kuin oman hengitykseni. tuntu yhtäkkiä et kaikki olis kuollu ja olisin vain jäänyt yksin.. tuijotin taivaaseen, tuijotin pilviä jotka lipuivat pitkin tummentunutta taivasta. kyyneleet valu mun poskii pitkin, mun oli paha olla, tuntu et mä oikeesti kaipaan vaan ystävää. sillä hetkellä olin vihainen itselleni, koska ajattelen että olen karkottanut kaikki ystäväni pois mun luota. Karkoitinko kaiken vain sillä että minun oli paha olla silloinkin?
viillän viillon ja toisenkin, mun on paha olla. mulla on kylmä. tuntuu että mun syän särkyy. olo on niiin yksinäinen.. Tiiän että pitäisi piristyä. mutten osaa, en jaksa ajatella.. kylmä, ja mahaan koskee. ahdistaa, läskiahistaa... tuntuu et pitäis vaan päästä pois, lähtee enkeleitten matkaan, mut jotenki joku pakottaa kuitenkin mut jäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti