En tiiä mikä mua vaivaa. Yritän ajatella asioit, no kaikkihan vois olla hiukan paremmin. Mihin tää kaikki johtaa? Miksi tuskaa ei voi mikää pysäyttää? Kylmä tiiän et arvet mulle sydämeen ikusesti jäi. en enää osaa sanoo miltä tuntuu, tuntuu etten tunne mitää muuta ku ahdistusta ja pahaa oloa.
Sä tapoit mun uskon elämään.
En haluu enää elää näin.
Miks mä ajattelen sinua? Olen ikuisesti katkera, maa järkkyy, paine on niin vitun kova et kaikki särkyy. En haluu nähdä sua koskaan enää.
En mä myönnä kellee, mut kai mä kaipaan sua kuitenki vähä, sitä miten sä aina maistuit tupakalle. Vaik mä oon onnellisempi toisenkanssa. Mä haluisin kuitenki et ymmärrät joskus miten pahasti sä mua satutit. Nää seinät kaatuu mun päälle, tääl on liian vähä tilaa. Mut mä en haluu nähä sua enää. En kestä tätä ahdistusta.
----
Oon liian sairas kestämää itteeni. Haluun pois, turvaa iteltäni.
Ja nyt minun on pakko oksentaa. Olen läski. Ruma lehmä, läski sika. en kestä enää !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti