I wanna be to free.

Taas eilen otin esiin sen terän, joka on tehnyt ihooni niin monia jälkiä. Verta vuotavia haavoja. Se sama terä teki niitä taas eilen. Olin humaltunut. Enkä sillähetkelle ymmärtänyt mitä tein, ainakaan täysin. Tiesin kyllä miksi. Yritin tyrehdyttää haavoja jalassani painamalla pyyhkeellä, ranteessani pienet naarmut eivät olleet niin pahoja. Kuitenkin niistä vuoti hieman verta, huomaamattani.

Kunnes astuin ulos vessasta ja ystäväni mieskaveri huomasi käteni vuotavan verta, hän kysyi Mitä sinulle on tapahtunut? Ystäväni tuli repimään kättäni. Minua hävetti.

Illan aikana kerkesimme ystäväni kanssa humaltua niin paljon, etten enää olisi selvinnyt kotiin asti. Jäin hänen luokseen. Kahdesta neljään makasin sohvalla, en nukkunut, mutten ymmärtänyt mitä ympärillä tapahtuu, jos olisi jotain tapahtunut. Varttia yli neljä, ystäväni mieskaveri lähti töihin. Joten päätin mennä juomaan lasin vettä ja tupakalle. En ollut selvinnyt ollenkaan olotilastani. Loput muutaman tunnin nukuin ystäväni vieressä. Yhdeksältä lähdin keittämään kahvia. Ja olo oli tietenkin mitä mahtavin.

Näin yhden eksäni tänään. Näin hänet hänen kihlattunsa kanssa. En ymmärrä miksi hän meni kihloihin jonkun kanssa kun hokee rakastavansa minua. No ei minua itseasiassa kiinnosta, tehkööt hän mitä tekee.

Sain joku aika sitten hurjan ahdistuskohtauksen. Tuijotin jalkojani, arvet näkyvät hyvin, eivätkä välttämättä vaalene ikinä, silti teen niitä vain lisää.

En jaksa enää, mua itkettää, mutten osaa enää itkeekkää. Haluun vaa pois.