Minä syön ja liikun, se näyttää ulopuolisten silmissä aivan terveelliseltä. Välillä syön paljonkin, ainakin se näyttää siltä. Tänäänkin koulussa, näytti siltä kuin olisin syönyt kaksi leipää, oikeasti söin vain neljä tomaatti viipaletta ja lasin vettä, muutaman lusikallisen jotakin keittoa, missä oli makkaraa ja perunaa, hieman porkkanaa. Minun on välillä erittäin vaikeaa salata tätä kaikkea. Ihmettelen itsekkin, miten olen pystynyt pitämään tämän kaiken näinkin kauan salassa. Reiluvuosi sitten, laihduin niin paljon että hyvin monet huomasivat laihtumiseni. Ja sen jälkeen olen alkanut syömään. Oksentelen vieläkin. Välillä minulle tulee ruuasta niin paha olo että tahtomattanikin oksennan, viimeksi näin tapahtui viime perjantaina. Oksensin kaiken syömäni. Olinhan ahtanut sisäänijäätelöä, lihapiirakkaa, pizzaa, karkkia ja sipsiä. Oli ihan hyvä oksentaa.
Hyvää huomenta, mä herään vast huomena.
Oon miettinyt et miks en välil tiiä itekkää et mis meen.
Sorruin taas viiltelemään. Kumpa osaisin vaan hankkia oikeen paikan, täs oikees maailmas. Mut kai mä oon viel se lapsi joka sano et siit tulee isoon sankari.
Eräs kaverini puhuu minulle omista ongelmistaan ja pyytää minua auttamaan häntä, tottakai autan. Mutta mietin tässä samalla erästä ihmistä joka on muuttunut aika paljon. Ja minusta vain tuntuu etten halua olla hänelle mikään hyvä ystävä enää. Minä huomaan helposti kuinka hänellä nousee kusipäähän. Ja ensin hän haukkuu minulle ihmisiä, ja seuraavaksi näen hänet haukkumiensa ihmisten kanssa ulkona. En osaa ymmärtää mikä häntä vaivaa. Hän laittaa välejä poikki ystäviensä, tai no entisten ystäviensä kanssa, vain huvin vuoksi. Enkä minä jaksa kuunnella jokaiselt mitä on taas tapahtunut. dkjfiewl.
En mä oo oikeesti se teräsmies, mitä annan muiden olettaa.Oikeasti mulla on paha olla, enkä enää jaksa.
En jaksa olla se olkapää, joka ennen olen ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti