Mitä vahvempana koitan seistä täällä, tuntuu etten enää seiso maan päällä, vajoan ja vajoan syvemmälle lähemmäs pohjaa. Musta tuntuu etten löydä enää suuntaa oikeaa. Mä valitsin väärän tien enkä osaa enää perääntyä.
Mä mietin samaa miksei elämä hymyile, kuin valokuvissa? Eräällä ystävälläni on jotain rakkaushuolia. Itsestäni en tiedä. Kaiken jälkeen minulle sanotaan ettei minun tarvitse huolestua, ei minua olla jättämässä.
En edes enää tiedä mitkä asiat minua kiinnostavat. Minun oloni on huono, enkä jaksaisi enää. Aineet jotka tekivät olostani paremman, yms, ne ovat jääneet pois.
mitä kun ei enää tiedäkkään mitä haluaa?
Mitä mun täytyy tehdä kun kaikki kääntyy väärinpäin.
Tuntuu vain etten jaksa enää rakentaa mitään, kun tiedän ettei mikään tule oikeasti pysymään pystyssä. En välttämättä aijo odottaa elämältäni yhtään mitään muuta kuin kuolemaa.
miksei mun anneta huutaa, kun on paha olla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti