vietin yöni kaverin huoneen sohvalla. toisaalta ihan hyvä koska känni oli päässyt kyläilemään minuun. olin enemmän kännissä eilen kuin silloin 17 pvä perjantaina. kaks muuta kaveria oli selvinpäin. istuttiin karhulassa. polttelin tupakkaa. näin pari tuttua. jossakin kaaduin. minut talutettiin ystävälleni. vietin yöni sohvalla. selkäni kärsi. ja niskat. muttei se haittaa minua. mustelman sain jalkaani, kyllä eilen, ainankin yhden. kompuroin rappusissa.. kaveri sanon vaikka L kysy:pitäisiköhän toi taluttaa tuolta?? N: eeeei kyllähänn se sieltä pääsee: ) no L herrasmiehenä tuli ja nosti minut rappusista ja auttoi yläkertaan.
Musiikki tulvii korviini. kuuntelen sanoja. mietin omaa elämääni. miksi musta tuli tälläinen?
Kaverinikin kuoli toissapäivänä. ensimmäinen kymmenettä siis. Huumeiden yliannostukseen. odotan kuinka kohtalo korjaa minutkin.. neljä viiltoa vasemmassa käsivarressani.
nielen pillerin, tunnen kuinka se kulkeutuu kurkustani alas.. Päässä alkaa heittää, tuntuu että maailma pyörii. taivas putoaa, tai sitten se vain menee kauemmas, emme koskaan tavoita taivasta. ehkä kukaan ei tavoita taivasta koskaan.. ei meistä tiedä sitä kukaan.
Tuntuu pahalle ku kuulen sun äänes.. Tuijotan seinää. ei täällä ole kketään. olen yksin, ja mua väsyttää. nukuttaa. voisin nukahtaa. en jaksa enää liikkua mua sattuu jalkoihin. ehkä kun kaatuilin. raavin ihoani. ihoon tulee naarmuja. Kysyt miten mulla menee, sanon hyvin, peitän viiltojälet kädestäni..
mä oon niin vihanen. vihanen itelleni vihanen niille idiooteille..
sori tää teksti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti