Oltiin mummolassa syäömässä;/ pikkuveli äiti, ja äidinäiti. ja mun jotan serkkuja oli siellä. söin. ahdoin kaloreita sisälleni 150 koko illan aikana. oli pakko syödä. mummo vahtii että syön, koska kesällä en syönyt ja laihduin rajusti., ja makasin sairaalassakin painon nopean tippumisen takia. kuitenkin mummo vaht, käski mun syödä lisää... sitte mummo käski mun kokeilla villatakkia. katsoin peilistä, ja näin et kuinka paljon se OIKEASTI oli iso. en kuitenkaan halunnut sitä. se oli iso, ja ruma... ennen kuin lähdettiin mummo alkoi selittää äitilleni että se villatakki on hänelle iso(äitille siis) ja että minulle ei jne. siinä vaiheessa mun päässä napsahti, pamautin oven auki ja sanoin heihei. ja päätin että laihdun. laihdun niin että kaikki huomaavat sen. laihdun niin että mummo ei voi antaa mulle vaatteita sen takia kun ne on niin ISOJA.
laihdutus kuullostaa niin helpolle.
. mut miks se ei voi olla kans niin helppoa? kaikki vaan kaatuu mun käsii.. hiekka valuu tiimalasissa eikä sitä saa kiinni..mun pää kuiskailee. ei ei se kuiskaile. se huutaa. pakottaa. mulla on kylmä. ja pakko liikkua NYT. huomenna lähden salille.. ja tänään ihan kohta lenkille...
tuijotan seiniä. täällä on tyhjää. kukaan ei ole kanssani täällä... Olenko aivan yksin. muistaako kukaan edes olemassaoloani?
on helppoa vaan unohtaa, heittäää ppois.. kaikki turha. Tiedän olevani turha. heittäkää minut pois..
Mua sattuu. sattuu sisälle. oon ihan rikki. kaikki tippuu mun käsistä, en saa otetta mistään. itkettää, itku ei tule. ja ku en itke ni kyyneleet vaan valuu mun poskilla. mun sisällä on pimeetä. Enkä nää valoa muutenkaan missään. kaikki pimenee. valot sammuvat. ketään ei kiinnosta. Kukaan ei huomaa. Kävelen yksin tiellä, ulkona on pimeää. Mua itkettää.
voisimpa vain kuolla pois. en olis enää muitten tiellä tääl...
ANTEEKS ETTÄ KIRJOITIN NYT..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti