anteeksi.

ostin yks päivä sellasia ravintolisä juttuja. kokeilen vain. niitten mitäs auttaa kroppaa polttamaa rasvaa enemmän jne.

ahistaa. läski ahistaa esim. ja väsyttää, mutten saa nukkkua.

yöllä herään yksin, lakanoiden välistä syliini etsin tyhjyyttä, olet kadonnut. eihän meille pitänyt koskaan käydä näin?

tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämen.

jos aikaa riittää, se parantaa voi haavat, mut kyyneleet on liimaa. kipu valuu mun poskia pitkin.

huomaan tekeväni asioita vahingossa, varastan, poltan tupakkaa ja jotain vahvempaa.. kadun et joskus alotin tän kaiken. Koulun numerot vaan laskee. en osaa keskittyä mihinkään. muuttokin olis kohta ajalline.

mulla on ikävä, tää juttu kääntyi vääriinpäin.

mietin miksei elämä voi olla reilua.

Mua sattuu. itkettää, mutten osaa itkee. en haluu viiltää, mut haluun tuntee sen kivun. se ilme joka sulla silloin oli, ku näit ne pienimmät arvet mun käsissä, mä muistan sen. muistan kuinka sen jälkeen muutuit. keskustelun aihees juoksi ympyrää, ei tienny kukaa mistä voisi puhua. jokanen sana kosketti. vaikkei edes tarkoitettu sitä niin. vaikee on suuntaa vaihtaa ku ei nouse jalat irti suosta.

öisin mä mietin. mietin sitä mitä meillä oli, kuulen sanat jotka herättää mussa sen tuskan. sen saman kivun mikä on piilossa aina ku en ajattele sua. istun sänkyni reunalla, itkettää, en voi itkeä. päätin etten enää itke.. kuulen kysymyksii jotka on :'' miks oot muuttunu`? miks oot tollanen vittuuntunu?'' jne. mut mä oon ollu tällänen niin kauan ku jaksan muistaa. mä yritän kestää sitä kipuu. yritän piilottaa sitä tuskaa pinnan alle, en näytä sitä enää kenellekkään. en mä haluu et ykskään saa enää tietää.
ku astun yhdeksältä ulko ovesta sisään. tunnelma on kiree. kukaan ei tervehdi, ei en kuule sanoja, kaikki on hiljaa. kukaan ei sano mitään. kävelen olohuoneen poikki yläkertaan. yritän kkestää. paine kasaantuu mun päähän. haluisin vaa huutaa. anteeks et oon tässä.

tapaan kavereita. kenelläkään ei ole aavistustakaan mun pahasta olosta. esitän normaalia''. kuka on mua vastassa ku astun ulos ja ei auta enää itkukaan? ennen oli taivas avoinna, mut nyt se on suljettu, niinkuin jokaikisenä päivänä muutenkin.

mun päätä sattuu. en jaksa ajatella. mul on niin paha olla. vasemmassa kädessä uusi palovamma, pieni tosin. tupakan tumppasin käsivarteeni. haluun tuntee tän kivun fyysisenä. en kestä tätä henkistä tuskaa. tuntuu et kuole pikkuhiljaa kokoajan vaa enmmän. tuntuu et mun kehosta on kkadonnu jo osa. kohta mua ei oo enää ollenkaan.
haluun pois.

anteeks etten oo vielä lähtenyt.

Kaipaan ihmistä joka halaa, kaipaan sitä kun joku pitääö kiinni kädestä, kaipaan iltoja kaksin. kaipaan ihmistä joka kuuntelee. yrittäää edes jotenkin auttaa. kaipaan sitä mitä meillä oli.. Tuntuu ettei kukaan muu ymmärrä mua niinkuin sä.. mut enää sinäkään et ole kuuntelmassa, enää et ole kuuntelemassa, jos on asiaa.
Monta hetkeä ku olisi tehnyt mieli soittaa, mutta ei. enhän mä voi. se on mennyttä mun pitäis päästää irti, mutten osaa.rakastin sua niin paljon. et nyt mua vaan sattuu.
Sanat jotka muistuttaa susta, on puukon iskui selkään..

Kaipaan ihmistä jolle voisin puhuu, sellasta ihmistä joka ei tuomitse mua mun olosta..

anteeks et kirjotan. voisin olla kuollutkin. voisin olla poissa. mun ei tarvitsis olla tässä.

anteeks epäselvä teksti. anteeeks jos on kirjotus virheitä. en jaksa ajatella. ei, en vaa pysty.

hellou.taas

olen tässä. mietin. ajattelin sitä etten huomaakkaan kuinka joku vetää mua. huomaan ajattelevani asioita ruuasta. joskus kuulen kuinka joku kuiskailee mun päässä. ihan ihan IHAN hiljaa.. yritän kuunnella, oikein tarkasti..

vedän savua keuhkoihini, tiedän ettei se ole järkevää. hengitän sisään jja hengitän savun ulos. monet muutkin tekevät niin.
Edelliset päivät ovat saaneet mut unohtamaan asioita. en ole ollut kotona. mulla on ollu hyvä olla.

Torstaina, olin kaverillani koulusta heti. mentiin bussilla keskustaan.. tutustuttiin ihmisiin, halasin ihmisiä. ja se se ihminen jota olin ajatellut olikin kohta edessäni. seuraava halattava kohde. kun halasin. tunsin kuinka sain halin takaisin, ja ne sanat. noniin.. se äänen sävy oli sellanen et ihan ku se olis oottanut mun halii.. kivat kasvonpiirteet, kivat hiukset, ihan kiva kroppa. huppari ja farkut. pyörä. tupakka.. mukana oli monia muitaki kivoja ihmisiä, entisiä ihastuksia. mut se.. tai siis hän, se sai jotenki mun kasvoille hymyn ja nam.
siirryttiin leikkikentälle, tien toiselle puolelle. kohta poltan tupakkaa. istun kahden aikuisen miehin välissä, mulla on kylmä. saaan hupparin, ihmiseltä jota katselin... meitä oli ehkä jopa toistakymmentä ihmistä, oli kivaakin. huomasin että mäkin nauroin.

meni tunti - puoltoista ja kävelin kahden kaverini kanssa linja-auto asemalle.ei, eihän me vielä lähdössä oltu. käytiin ostamassa toisen kaverini kanssa limsa. istuttiin penkillä kolmestaan. olin selvinpäin, toinenkin oli, kolmas ei aivan. oli kiva naureskella kavereiden kanssa jutuille, humalaisille spurguille jne. Kysyin: ''lähdetäänkö katsomaan ihmisiä?'' toinen kavereistani käänsi minut ympäri ja sano et siinä mulle kateltavaa, nauroin ja toinen kaveri sano ketä milummin kattelisin.. no kohta jo sille soiitettiinkin.

Oli hämärää, nyt meitä oli neljä. kolme istui penkillä, mä seisoin. en pysynyt paikoillani. taisin olla ihastunut.. kuulen kuinka toinen kaverini sanoo pojalle '' voinko pussata sua?'' poika: ''et:D?'' sanoin parhaallekaverilleni et: mäkin voisin pussata jotain.. '' no se sano sen pojallekkin. Sain pusun. no ei kai tietenkään se siihen yhteen pusuun jäänyt. ei, ei kuitenkaan. olen iloinen että olin siinä!!

Perjantaina, mentiin kaupunkiin, siellä oli PALJON kavereita ja taas uusia ihmisiä, pidin siitä. join. enkä muista kaikkea. mutta oli kuitenkin kivaa. jne. lauantaina soitin parhaallekaverilleni että seurustelenko? en ollut ihan varma, mut hämärä muistikuva oli. ja seurustelin. lauantaina olin kahden kaverin kans ja mentiin kaupunkiin, tultiin takaisin, ja oli taas ihmisä, frendei. uusiakin(= mut mä pidin siitä. mun oli hyvä olla muiden keskellä. yleensä ei ole ollut. tultiin tänne. Karhulaan. siis. oli kivaaki (= mukaisaa. ja sunnuntainakin karhulassa. (= on ollut kivaa. mulla on ollut hyvä olo.

-------------------

tupakan savu tunkeutuu mun keuhkoihin, hengitän sisään ja ulos. mietin kuinka lapsellista touhua jotkut harrastavatkaan. seurustelen. silti eksäni soittelee ja kaipailee. ei, ehen ota sitä takasin, en ainakaan sen jälkeen mitä se mulle teki.

aamu oli hämärä ja usvanen. kostea. ja iltapäivällä satoi.

paino on suht samassa pysynyt. ehkä vähän mennyt alemmas, muttei kuitenkaan mitenkään yhtäkkiä, eikä tarpeeksi..

anteeksi tämä-

en pidä, inhoan, mä vihaan itteäni. mua sattuu. ahistaa. miksen vois vaa kuolla kokonaan pois? en vaa kestä enää. en kestä itteeni, en kestä tätä mahaa, näitä poskia, en kestä itteäni yhtää enempää. oon niin paljo liikaa.
Vihaan mun ajatuksii. ne vaa pyörii mun päässä eikä mee mihinkää suuntaa, ihan ku ne juoksis karkuu. Mun päässä on ihan kamala myrsky. kaikki siel on niin sekasin.
Mua ahistaa. läskiahistaa. ällöttää. en tiiä mitä mun pitäis ajatella. en jaksa ajatella mitään.

Viimeyönä kävin nukkumaan kahden aikaan. ei nukuttanu aikasemmin... näin painajaista ja heräsin. tuijotin kelloo, enkä voinu uskoo etten ollu nukkunut kuin 20 minuuttia... no nousin sitte ylös, menin keittiöön. sytytin tiskialtaan ylle lampun. kello tikitti. avasin jääkaapin. mun maha murisi aika kovaa. otin yhden viinirypäleen. ja ison mukin vettä. tiputin viinirypäleen veteen.. en edes juonut. tuijotin ikkunasta ulos.yritin ajatella asioita järkevästi. tunsin kuinka kyyneleet tulvi mun silmii, ja ensimmäinen kyynel valu pitkin mun poskee.. tuntu et joku olis tuijottanu mua. muttei siellä ollut ketään. en kuullut yhtään mitään. istuin tuolilla. itketti.. kävin hakemassa sängyn päädystä hupparini ja kollarit jalkaan. hiippailin ulko-ovelle.. avasin ja menin ulos.
Siellä oli kylmä, ja kosteeta. sumusta.. kävelin rappuset alas ja lähin kävelemään. kävelin hiekkatietä pitkin.. kohta tuli silta, sen alla kulki junarata. tiedän että juna olisi tullut kohta. ahisti. kyyneleet valu ja itkin. olisin halunnu soittaa sille ihmiselle.. mutten vaan voi sille soittaa. enhän mä enää voi sitä rakastaa! en soittanut. itketti. itkin. huusin, olisin halunnut hypätä. tippuu vaa sinne alas. Miksen mä tiputtautunu? miks mä jäin tänne?
En mä ihan oikeesti kestä. sattuu ja ahistaa...
istuin sen sillan kaiteel ja huusi. itkin ja taas huusin. kato mun silmiin, kerro mitä sä näät niistä?
mua sattuu niin saatanasti.

Tää päivä on menny aika paljo täs koton. tai no voiks tätä nyt kodiks sanoa? kävin minä äitin iskän ja veljen kanssa ulkona syömässä, oli pakko... istuin siinä pöydässä, oksetti se määrä ruokaa. söin kaiken.. melkein.. laitoin paperin sisään jotain. äiti osti mulle jäätelön. tulin huoneeseeni ''syömään'' sitä jäätelöä. no en kyllä saanut sitä suuhuni. laitoin sen vaan roskiin. ahisti jo tarpeeks se ruoka. oksetti kauheemmin vaa.

Haluun pois. tuntuu ettei kukaa tajuu kui helvetin paha olla mun on?!?!?!?!?! haluun vaa tän kivunpois. ja itkettää. haluun vaa viiltää ranteet auki kunnolla. enkä enää ikinä tehä sen jälkeen mitään. vituttaaaaaa. haluun vaa huutaa.
AHDISTAA! en kestä omaa itteeni. oon liiikaa. läskiä. ahistaa.läskiahistaa. oontosi pahoillani, mut en pysy enää jaloillani. koittanu pitkään hymyillä vaik vaan sattuu, koittanu vahvan seisoo, vaik kaikki vaan kaatuu.

en jaksa enää herää aamuun uuteen. en vaan oikeesti enää jaksa. en kaipaa mun ympärille mitään. en haluu et mun lähelle tulee kukaan. mut toisaalta haluisin vaan halata ihmistä. mut ei. ei kuitenkaan. tuntuu niin pahalta. mäki oon vaa ihmine..

kato mun silmiin voit nähdä kuinka kärsin. Mun paikka ei vaan oo täällä. mun ei kuulu elää. Toisii ihmisii et vaa oo tarkotettu tänne pysyvästi.
Mun sydän repeee kahtia. vikan kerran ku nähtii, sanoit rakastan ja soittelen, mut äijä sä särjit mun sydämen.

mä haluun vaa pois tästä. haluun pois täst kehost. se terä uppoo taas mun ihoon. veri valuu ihol. kyyneleet valuu pitkin poskii.tuntuu etten ees tunne mun kavereita enää. jotkut niistä halaa mut toiset ei ees moikkaa. mä en tiiä pitääks mun halata takasi. ei ne multa kysy muuten vaan et mitä kuuluu. eiks kukaa ymmärrä? tarvisin vaa auttavaa kättä. muuten mä kyl tiiän tasan tarkkaa etten jää tähä. hhaluisin nytteki vaan lähtee. juosta pois. haluun jonnekki missä ei oo ketään, eikä mitään, en jaksa enää nähä ketää.. enkä ees haluu. ei mua enää kiinnosta.
ppidän itkuu taas sisälläni.
haluun et tää kaikki loppuu. Ku oon tääl oon vaan pelkkä virhe.
anteeks et kirjotin.

-4,5kg

ensinäki tänää aamulla vaakalle. mua ahisti jo eilen illalla mun läskit, mutten ymmärrä miten vaaka näytti viikon jälkeen -4,5kg. menin sille toisen ja kolmannenki kerran mut kyllä. -4,5kg. oho SIIS NELJÄ JA PUOLI KILOA ! mitämitä olin ihan varma et oisin lihonu. mutta kai se on pakko uskoa. se sai pienen hymyn mun kasvoillekki.. mut ei, en mä oo tarpeeksi iloinen. sen pitäisi olla vielä enemmän...

Koulu. hymyilytti. tai sit vain, se oli feikkii. ehkä se tekohymy on jotenki jumittunu mun kasvoille. ihan sama. Kaksi viimeistä tuntia meni piirrellessä, oli jokin videokurssin tunnit. koulun jälkeen kaupunkiin. kävin näyttämässä tota napaa. voisi kohta kuulemma ottaa jo uuden korun siihen. tai siis uudestaan sen reijän. hyvähyvä. tai en tiedä.

mua vähän itkettää. No kaupungista tulin jo neljän aikaan. sen jälkeen ttapasin ystäväni. kohta menimme minä, pikkuveli sen kaveri ja mun se ystävä (: mentiin kauppaan. pyöräilimme.. liikuntaa. hyvä mulle. ostin karkkia. en tiedä miksi. nyt vituttaa... ja nyt kun tuijotan kelloa se on 0.03. väsyttää. mutten saa nukkua vielä.

mutten jaksa kirjoittaa nyt koska mua ahistaa jotenki nii helvetist etten saa yhtää sanaa tähän.

anteeks et tein tän.

voisin antaa tälle kaikelle periks. on tyhjä olo. ja mua oikeesti ahistaa. mua sattuu niin vitusti.

oon toisaalta vihanen itelleni, et tein tän.. mitä nyt tein.. Löysin itteni taas tuhlaamasta rahaa, siihen mihin ei todellakaan pitäisi... Huumeet, huumeet on ennenkin liittynyt mun elämään. ja taas. jotenkin se oli vain... se oli jotenki helpompaa silloin ku ensimmäisiä kertoja niitä otin. Pääs vaan pakoon todellisuutta, silloin ei enää sattunut. tuntu et olis eläny taivaassa. oli hyvä olla. silloin oli parempi olla oikeasti. Tiiän kyllä että mun ei pitäisi ottaa tuosta, tota ensimmäistäkään tablettia...
Voisin ehkä vain myydä ne eteenpäin. Tiedän nimittäin ihmisiä jotka ostavat varmasti. olen ennenkin välittänyt huumeita, tämä ei olisi ensimmäinen kerta, tuttua hommaa..

kyynel valuu pitkin poskee. sisälle mua koskee. en tiiä enää miten päin olis. kokoajan ahistaa. joku palauttaa kaikki muistot mieleen.. tuntuu et mun jalat ei vaa kanna mua enää... on oikeesti niin HELVETIN paha olla. en osaa sanoo kui paha olla mun on. mut ku se on vaa niin järkyttävä tunne mun sisäl..

Eilen salin jälkeen vedin proteiinia.. no okeiokei. hyvin meni eilisen syömiset.. illalla mua nukutti. en saanut unta. en pysty vaan nukkumaan. en sanonut sitä tänäänkään kenellekkään. vaikka kysyttiin. en aamulla mennyt kouluun. enkä jaksanut vastata puhelimeen kun se soi. kuitenkin äiti oli täällä, kuuden aikaa se käski mun syödä. en olis millää halunnu syyä yhtää mitää. oli kuitenkki vähän vaan pakko.. söin. oksetti. jjotenki vessa kutsu mua, ovikin oli siinä auki.. olisin tahtonu rynnätä vessaa ja oksentaa kaiken vaa ulos. ahisti. tuijotin vessan pöntön kantta.. äiti oli laittanut maitoa lasillisen.. jotain ihmeellistä maitoa... mua ahisti se etten tänään jaksa liikkua. mua pyörrytti ja melkein pyörryinkin. mahaa koski ku kävelin rappusia ylös takasin peiton alle. mua itketti. ja oli kylmä. halusin kaiken ulos musta. mua ahisti ihan helvetisti... no nukahdin. ja kello oli puoli kaksi kun kävelin keittiöön. mummi istui siinä... kahvin keitin oli päällä. join kupin kahvia. kofeiinitonta. ja se ei oikein ole mun makuuni.. no kuitenkin. täytettyä patonkia oli kupissa pöydällä..
Luin jonkun makeutus aineen tekstiä... '' yhtä makeaa kuin sokeri, mutta 90% vähemmän kaloreita.'' mua alko ahistaa taas. join kahvin ja vettä. menin istumaan olohuoneeseen... katoin telkkaria. joku nuorennusleikkaus juttu.. en jaksanu sitä. lähin vaa takas nukkumaa. ja nyt tekis mieli vaan hypätä sillalta..

En vaa kestä enää tätä. en kestä elää tällee.. tuntuu et haluun vaa pistää pisteen oikeesti tälle kaikelle. mun mielestä mulla eei oo muutamaan vuoteen ollut enää sitä elämää, mikä pitäisi olla. tuntuu et mun elämä pyörii aika paljon salin ja liikunnan, ruuan ja pahanolon ympärillä. eilen mut pakotettiin uimaan... ja mua ahisti olla siellä. tajusin että yksi jäkä tuijotti mua ja se on totta, koska kaverinikin sanoi sen.. Ja mulle ei tarvii mitenkää eriksee kertoo ettei mun pitäis olla uimassa. mä tiedän ssen. tiedän että olen läski. tiiän että mun pitää laihtua.. ihan hyvin mä olisin voinut eilen hukuttaa itseni. tai illalla lenkillä olessani olisin voinut hyvpätä jokeen sillalta, tai rekan alle. mut miks mä en tehny sitä?.. en tiedä.

kohta olisi taas uusi ahdistava ruoka . miks mut pakotetaan vaa syömää. VAIKKA KAIKKI NÄKEE ETTÄ OLEN JO TARPEEKSI LÄSKI?

tänään aamulla kävin vaa'alla. tavallaan lupasin psykiatrille etten enää kävisi. mutta eihän sen tarvii tietää.

oot jo mennyt pois mun elämäst! muistan sun sanas. ja se sattuu..

haluun vaa oikeesti pois. en enää kestä. toivottavast ihmiset tajuu sen joskus, et mun paikka ei vaan ollu tääl. Mun tarkotus ei ollut elää. Ei mua ollu tarkotettu tänne.

silmät vedessä, tyttö huutaa, ei voi enää vaihtaa suuntaa. en kanna kenellekkään kaunaa, tää nyt vaan meni näin. oon pahoillani erittäin. ''Pää havittelee taivasta, kädet saksia.''
Joskus piti kattoo et jos tää kaikki muuttuu hyväks. mut on kulunu aikaa jo ihan helvetis. ja mikää ei oo muuttunu, parit frendit vaa suuttunu...

siel josssain on ehkä parempi olla.. toivottavasti. tai no sehän voidaan kohta nähdä.. koska mä en aijo olla tässä enää kauempaa.

anteeksi

tänää on menny ihan hyvin.. tai noh aamul oli ihan paska fiilis, olis tehny mieli vaan jäädä kotiin nukkumaan. mut en mä jäänyt. pakotin itteni ylös sängystä kuudelta. meikkasin ja suoristin hiukset.. lähdin seittemän aikaan kävelemään. menin istumaan bussipysäkille, poltin tupakan. istuin, olis tehny mieli polttaa jälki käteen, ajattelin että vedän siihen sellaisen jäljen kun jalassani on, se ei vain ole poltettu.. kuitenkin. kouluun menin.. tai no tunnin myöhässä koska kävin kaupungissa. turhaan. en vain jaksanut koulua. no kouluun menin tunnin myöhässä..

koulussa ruokana oli jotain kasvis juttua jonkunlaista keittoa, oli siinä lihaaki jne. ja sitte oli leipää. nno koulussa ruoka jäi vähemmälle.. mietin et kuinka paljon saan syödä ja kuinka paljon kaloreita missäkin on. mua ahistaa ruoka.

kuitenki koulun jälkeen söin proteiinia ja sitte lähin salille. Siel oli joitain tuttui kasvoi, mut pari tuntematontaki. yks vanhempi ihminen, muttei kuitenkaa mikää ikäloppu, ihan joku keski-ikäinen mies. ja joku nuorempi mies, kaks laihaa tyttöä, kolme lihaksikasta poikaa 15-17 vuotiaita , kaksi poikaa jotka olivat muakin nuorempia. sen yhen oon nähnyt ennenkin. se on mun mielestä ärsyttävä koska tuntuu et se hehkuttaa kuinka paljo se jaksaa nostaa, muttei tee yhtään toistoja.. ei vaikuta onneksi mun elämään..

salilta tultuani. join proteiinia. äiti alkoi kyselemään et miks oon polttanut mun kättä jne.en oikeestaa jaksa välittää et näkyyks ne jäljet vai ei. ja sitten äiti sano et sen mielestä syön liian VÄHÄN!!!!!!!!!!!!!! en ymmärrrä LIIAN VÄHÄN. syön kuin hevonen. miten tällänen LÄSKI voi syyä liian vähän? helvetti. miks valehdellaa ? valheiden määrä:100 kerrottuna tuhanteen.. mulle ei tarvii sanoo et oon läski. mä tiiän sen jo muutenkin.

kiitos, anteeks&näkemiin.

kahdeksan kilometriä. en pääse pakoon. Ei unta, ja mua väsyttää. oon niin kyllästyny siihen esittämisee. miks vittu mun pitää tuntee yhtää mitää ? sanon et mulle kuuluu hyvää jne. mut onks se oikeesti sitä? no eipä oo ollu.

Tiiän et tätä blogii lukee jotai ihmisii, keitä tunnen ihan oikeestikkii. mut musta tuntuu et ihan sama. mitäs välii sillä olis jos huutasin koko helvetin maailmalle et kui paha olla mun on? ei kukaan ees kuuntelis. Tuntuu ihan tosiaa et kukaa ei välitä. Tää maailma on niin täynnä valheit. ää. ku mä vbaan vajoon, mä hukun tänne.

Mua väsyttää. tuntuu et voisin nukkuu vaikka kuukauden putkee. en jaksa enää valvoo näit öitä. elin jonka voisin antaa pois, on sydän. En haluu enää tuntee mitää. en iloo tai suruu. en oikeesti yhtää mitää. en pysty enää nauraa. enkä ees haluukkaa.
voisimpa olla niiku moni muu kylmä ja tunteeton. ei tarvis hymyilläkkään..

On niin helvetin paha olo. mun ääni ei vaa kuulu, vaik halusin puhuu. en osaa sanoil kertoo mitä tunnen. kaikki vaa hajoo käsii.
Tää talokaa ei tunnu kodilta, tuntuu et tää huonekki on kylmä. ku tuijotan tota vaatekaappii, ja ku nään ne vaatteet siel. tuntuu et haluisin vaa pakata kaiken, laittaa reppuun, reppu mukaan. lähtee, eikä tulla enää takas...

oon nyt vaa miettiny ihan liianpaljo sitä et mitä tänne jää. mut jotenki toi paha olo voittaa. se kuiskailee et pitää lähtee. okei, se ei enää kuiskaa. se käskee. mut se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. tuntuu oikeestaan hyvälle et mä vaan voin lähtee.. jotenki haluun vaan oikeesti pois. ku oon niin väsynykki. huomaan kirjottavani paperille kirjeitä. niissä kiitän ihmisiä, ja hyvästelen.. musta nyt vaa tuntuu niin vahvasti etten oo tääl enää kauaa..
kaikki tuntuu samalle, niin helvetin pahalle.

taas mä vuodan verta. tuska on viiltäny haavoja mun kehoon. 'olet niin kaukana minusta, olen rikki kuin lasi jota raudalla lyöty.' Tuska viiltää. Miksi tunnen mä sen ? ilma on kylmää. Mun on vaan niin helvetin paha olla....

jalkojani väsyttää. mun kädet on väsyny, mun pää on väsyny ajattelemaan, mun silmät on väsyny iktemään. miks mä silti seison. miks mä kannan, miks mä ajattelen... aina vaan itken.?
Unelmat kadonnut, ei mulla oo tulevaisuuden suunnitelmiakaan. odotan vain kuolemaa, pääsyä tuonelaan.. Kadotettu on maailma. käsissä vain tuhkaa. Mä en jaksa enää.

Hengitetän hiljaa. en jaksa enää hengittää. voisimpa vain lopettaa. seison reunalla, edessäni musta verho. vain askel tuonelaan. tunnen kuinka siivet on katkenneet kokonaan. Lasinsirpaleilla tanssii kyyneleet. Jotenki must vaa tuntuu et siel jossain on parempi olla. ja must tuntuu et elän tasan tän viikonloppuu asti. mä tiedän mitä itelleni teen. jos mä sen teen.

Haluun silti pyytää anteeks täälki kaikilt mut mä en vaa jaksa enää ihan oikeesti..
anteeks tää on turhaa. sori et oon ees syntyny.

mul on kylmä. ja mua itkettää. on vaa niin helvetin paha olla... en osaa kirjottaa mun tunteit.
mua väsyttää. haluun nukua, mutten saa. joku käskee mun olla hereil. ei enää uni auta väsymykseen..
mä lenkkeilen, salilla rääkkään ittteäni. mä satutan itteeni fyysisesti. ja nyt mua sattuu, sattuu sydämmeen, mua jotenki pistää...

Taivas on suljettu tänään, niinkuin jokasena päivänä. mut mä en ihan oikeesti pysty olemaa tässä. ku kaikki vaan äääh en osaa selittää mut silti.. tuntuu niin helvetin pahalle.

eli pieni lapsi tässä, alla vieraiden katseiden.. isot huolet pienel lapsel.. yksin täs isos maailmas..

anteeks, turhateksti. anteeks et en osaa kertoo.. anteeks et ees kirjotin.

no happy ending.

itkunen yö takana, ja ahistuksen täyteinen koulupäivä. eilinen päivä oli ihan kiva ennen iltaa. No siis salilla kävin ja sitte olin ulkona kaverin kanssa. oli ihan meneva päivä, poltin tupakan. ja siihen tuli pari jotain jätkää.. no ihan meneviä. muttei mulle. en mä tosissani halunnut yhtään ketään muuta.. no kotiin mennessä, puhuin puhelimessa. jne. en muista enää kovinkaan hyvin, mut illalla kotono kahdeksan jälkeen suhde loppui, itkin itkin ja itkin. en nauranut. en oo nauranu vieläkään yhtään, en edes hymyillyt. no yön yli yritin nukkua, näin vaan painajaisia. heräilin. en kestä tätä kipuu. sit eilen otin yliannostuksen lääkkeitä. tänään aamullaki, mut en niin paljoo et kuolisin. koulus sit itkin ahistusta. ekal tunnilki opettaja valitti ku en voinu lukee ääneen jotain paskaa. mut sanoin vaa etten lue.. poltin itteäni aamulla tupakalla käsivarteen. taas nyt siin on neljä pientä jälkeä ja yksi iso.. aamulla istun siis bussipysäkillä, tupakan kanssa, ja poltin siellä, kättäni. koulussa siis yritin pitää itkun sisällä.. mutten aina pystyny. loppujen lopuks kahentoista aikaan löysin itteni itkemast terveydenhoitajan luota. se soitti päivystykseen ja sit äitille ja huomenna mulla on aika kaupungissa. Terveydenhoitaja putsas mun ranteesta viiltojäljet. jalasta en edes sanonu. Enkä niistä tupakan jäljistä, ku ei se huomannut niitä mun kädessä... viiltelystä ne vaan kyseli..
itkin. ei en jaksa enää. mun on niin paha olla, ja jotenki kaikki vaa muistuttaa just siitä, mitä en sais ajatella. en haluu enää tuntee ikävää.. muistan niit lauseit. ''rakastan sua aina'' jne. itkettää. tuntuu et vaihtoehtoo ku vaa lähtee. ku kaikki muuki kaatuu päälle. enkä kestä enää vaa olla.

tuntuu ihan vitun pahalle. ja itkettää kokoajan. ää. tavallaa pelkään itteeni, mut en. tiiän mitä oon tekemäs sillo ku teen.. mut kuitenki. haluisin vaan viiltää ranteen kunnolla auki. nähä vaa ku veri valuu.. ja sit jäähä pois. eikä enää ikinä tuntis mitää, ei ikävää, iloo, suruu, vihaa. ei mitään. kuolis vaan kokonaa pois.

tuun sun luo, rakas taivaanisä aamen. ei pysty enää edes hengittämään. tuntuu et seinätki kaatuu päälle. ja ahdistaa. AHDISTAAAAAAAAAAA! vittu
haluun oksentaa. haluun vaa pois. oon kirjottanu jo jäähyväs kirjeenki. ja jotenki tuntuu et mmun on vaa pakko lähtee, tehä se ja mennä pois tosiaanki kokonaan. kaikki muuttuu tärkeeks heti ku sen menettää. nyt mikään ei tunnu enää miltään. haluisin vaan oikeesti lähtee niin vitun nopeest ja niin helvetin kauas, ettei takas oo tulemista..

Ei, en osaa selittää mutten osaa enää elääkkää. en jaksa enää. tuntuu etten sais enää henkee. ku kaikki tuntuu kaatuvan päälle. ei maistu ruoka. ei yhtään mikään. ei kiinnosta tehä mitään. yksin lapsi itkee täällä yksin hiljasessa maailmas, tahtosi olla vaan paremmassa paikas... anteeks et kirjotan tätä tekstii. anteeks et en ottanu niit lääkkeit niin paljoo et olisin vaa kuollu pois. paha vetää puoleensa, maan alle tuonela.
anteeks et istun täs. anteeks et oon paska. läskipaska. anteeks et oon alottanu ikinä edes kirjoittamaan tätä blogia. anteeks että olen joskus edes syntynyt.

turhaa kirjottaa.. On vaa niin paha olla. tämä tie olikin se jolloin jätit minut yksin, unohdit kokonaan.

Haluun vaan luovuttaa. En oikeesti muista milloin viimeks oon nauranu sen takii et mul on ollu oikeesti kivaa. mun tekohymyki on niin perus, oon tottunu vetämää vaa sitä roolii, et kaikki on hyvin. eikä mikään oo huonosti, koskaan ollukkaan. olo ei helpotu. sanat tarttuu kyyneliin. tuskaa täynnä olevat kyyneleet valuu pitkin poskia.



sä sanoit'' en vaan pysty olla sunkaa'' ja silloin se kaikkein painavin kivi tippu mun harteille. muistan ne hetket, muistan kaikki sanat. ''tämä on tie jolla jätät minut, ei toivoa, ei rakkautta. ei onnellista loppua.'' kyyneleitä silmissä, ei pysty enää sanomaan mitään. anteeks hyvvää matkaa elämän aalloilla.

näyttää silt et kaikki loppuu nyt . ei enää suruu, ei iloo, ei kipuu/tuskaa, ei enää nauruu, ei enää itkuu. en haluis olla täs enää hetkeekään. Jos olisin saanu vaa päättää viime syksynä et jatkanko elämää vai en, en olis jatkanu minuuttiikaa tätä.

tää tie on täynnä mustaa, täällä on niin paljon kipua ja surua. Niin paljon kyyneleitä, kuulen vaan kaukaiset äänet ja ne nauraa. mutten löydä mitään polkua. on niin pimeää, enkä näe mitään. kipu viiltää mun läpi. kaikki tuntuu vaa niin pahalle.. En nää selvästi kaikkee.. mut haluun vaan sun luokse taivaan isä,aamen..

En nää valoo tunnelin päässä. seinät on tielllä, ei pääse pois. terät painautuu vaa mun ihoo entist useemmin. verta valuu pitkin kättä.


en saa sanaa suusta. kyyneleet valuu vaa kokoajan.

joskus mietin et oon eläny mun elämää. mut mun pitäis alottaa vaan alusta, mutta yksin. mutten pysty siihen enää. oon koittanut, mut minkäs teet ku joskus on pilannu oman elämän.

anteeks. tää oli turhaa. pyydän vain anteeksi. anteeks etten osaa kirjoittaa, mitä tunnen. epäselväteksti. anteeks.