askeleista kii.

eilen illalla tajusin etten ollut syönyt kun ne noin 540 kcal koko päivässä, sillee et olin pitäny ne mun sisällä. silloin ku kävin kaupassa ja ostin suklaata. ei pysynyt kyllä sisällä.. muistan sen niin tarkaa sen tunteen ku se suklaa oli mun sylissä, avaamattomana, istuskelin tunnin verran kivellä tupakka kädessä.. polttelin itteäni.. ja itkin. oli niin paha olla. Ensin ajattelin etten edes avaa sitä suklaata vaan heitän pois. mutten tiiä mikä muhun meni, ku avasin sen paperin sen päältä ja ahmin sen. viimesen palan jälkee nieleskelin itkua, mietin mitä tuli taas tehtyä. ja sormet kurkussa samantien. eikä jäänyt varmasti yhtäkään suklaanpalasta mun sisälle siitä suklaasta. Sitte illalla ku kattelin elokuvaa, tajusin et mulla oli kylmä, eikä sellain normaali olo. mut ei ollu sellain kipee olo...

Ja tänään ku kattelin peilikuvaani, ahistuin entistä enemmän. läskipullaläskiläski. en tiiä, näänkö itteni oikeesti niin erilaisena ku oon. mut nään itteni erittäin läskinä. oksettaa todellakin ajatella kaikkea sitä, mitä minussa on. jotenkin tuntuu taas et mun elämä on kiinni vaan vaa'an numeroista, niist luvuista.. liian suurista luvuista, ja mittanauhan senteistä. En jotenki osaa ees ymmärtää ja ajatella tätä kaikkea.

On niin paha olla. tuntuu et oon risteykses. enkä osaa päättää kumpaan suuntaa menen. Sinne kumpi tie loppuu aikaisemmin vai sinne mitä pitäis kulkee vielä pitkän aikaa. En tiiä mihin suuntaan enää jatakaisin. Ku tuntuu et peilikuvaki vaa nauraa, ainaku kävelen ohi jostain, mikä heiijastaa.

en osaa enää ees kontrolloida itteeni sillee ku ennen. Osaan siis kyl kattoo syömisiäni taas, ja olla syömättä jos vaan päätän niin. mut en voi siis luvata ittelleni etten teis mitään ittelleni.. jos tulee paha olo syömisistä, tai ihan mistä vaan.. helpotan oloani, oksentamalla, viiltämällä, tai kaikella mahdollisella mitä ei pitäis.