fuck the fitness, like that fatness.

ajattelin eilen että lopetan tän kaiken. Mutten kuitenkaanjonkun takia pystynyt siihen. Mut en jaksa enää rakentaa sitä siltaa joka sortuu aina ku oon melkein saanu sen valmiiks. mut enää en jaksa yrittää. Saa tapahtuu mitä, tapahtuu. en jaksa enää ajatella et mitä tehä. Nyt mulle on ihan sama miten käy. ihan sama mitä tulee tapahtumaa. Eilen puhuin hänen kanssaan, ei mennyt kovinkaan hyvin. Mua jotenki ahdistaa et välimatka on tosissaan näin pitkä. tuntuu et kyyneleet alkaa tulla ku ees puhun hänen kanssaan. No eilen sitte meillä oli ''riita''. ku puhelu loppu se kaikki purkaantu itkin. riehuin tein kaikkea mitä EI pitäis tehdä. söin, oksensin. oksensin puol tuntii, ooksensin lopulta vain vettä. tuntuu niin pahalle.

Oksentaminen ei ehkä olllut hyväajatus, en ollut kuitenkaan syönyt niin paljoa liikaa.. Mut kerranku kilahtaa päässä, ei sille sit enää oikee voi mitää. nyt ku laitan jotaa suuhuni ja nielasen, mulle tulee oksennus refleksi.. kaikki ällöttää.. eilen en käyny ees vessassa sen oksennuksen jälkeen, tuntu jotenki pelottavalta, ihan ku se joku hyökkäis ku astun siihen pieneen huoneeseen. no sitte illalla kahdentoista jälkeen uskallauduin mmenemään vessaan..

Yöllä en saanut nukutuksi, mietin asioita, ne kaikki ajatukset pyöri vaan mun päässä. Mietin etten ehkä ole terve. mutten myökäään liian sairas, en tiedä luokittelisinko itseni sairaaksi vai terveeksi. Mietin myös miten jaksan tän kesän. ja seuraavan talven. Kirjoittaa sairasta tarinaa.. en jaksa enää elää täällä. mun pää hajoaa. ei kukaan kuule kuinka särkyneet sirut maahan putoaa. Tuntuu et elän painajaista vaan. Mietin että miksi syön jos kuitenkin oksennan sen jälkeen, kun olen syönyt liikaa? en ajattele että itselläni olisi mitään anoreksiaa mutten myöskään voi ajatella ettei minulla olis minkään laista syömishäiriötä. Ei oo mitenkään siistii et olis sh. mutten voi sille minkään, en halunnu aiheuttaa itelleni tätä.

En vaan enää osaa elää, ilman sitä toista mikä on sisällä mun päässä. en osaa tehä päätöksiä ilman sitä. Ilman sitä mikä on mun pään sisällä, en osais elää ''oikein'' se rankaasee ku oon tehny väärin...

Oon sanonu kaikille etten tarvii mitää sairaanhoitajan aikoja, eikä painontarkkailua oo enää jatkettu. Ravitsemusterapeutin aikoja ei ole. Niistä kyllä kysyttiin, että haluisinko sellaisia aikoja syksyksi, en kuitenkaan halunnut. Nyt kun mikään ei enää estä.. Voin jatkaa siitä mihin jäin... Eihän kuumalla ilmalla muutenkaan ihan normaalisti paljoa ruoks maistu, siinä on nyt hyvä syy olla syömättä ! ja kenelläkään ei oo ees enää mitääb syytä epäillä...