help.

Mietin, mitä tunnen, muistelen mennyttä, muistelen viimekesää.. Ensimmäisen kerran tutustuin silloin ihmiseen joka oikeesti yrittää ymmärtää ja yrittää auttaa, vaikka hokisi vain samoja sanoja. ''haluan pois, ahhdistaa,.'' jne. Häneen pystyn luottamaan. Siihen ihmiseen rakastuin. Rakastan edelleen.. kuulen ne sanat mitä viime viikon aikana iltaisin kuulin. oli jotenkin niin hyvä olla. Ymmärsin.. Eilen. Pakenen humalaan, sitä pahaa oloa, mikä mussa on kokoajan vaikken sitä huomaakkaan. mulle tuli siitä juomiisesta paha olo.. fyysisesti siis. mut koko eilisen illan aikana en miettinyt yhtäkään huonoa asiaa mun eämässä. en muistanut sitä välimatkaa mikä inun ja hänen välissä nykyään on. illalla kun olin selviämään päin, mietin että kun seuraavana aamuna on lähtö kotiin... miten pärjään.. olen ollut lähes puolitoista kuukautta vain hänen kanssaan. ja nyt hän on kaukana, illalla itkin, itketti. ne kyyneleet valuivat mutten saanut oikeaa itkua tulemaan mun sisältä. yöllä mietin. en saanut nukutuksi kunnolla, oli kylmä ja kuuma enkä olis halunnu et aika liikkuis joka sekuntti eteenpäin. en olisi tahtonut lähteä.

Aamu tuli ja seitsemältä olin hereillä. herätin hänet. ja lähdimme aamu kahville. en olis pystyny syömään. oli pakko. otin särkylääkettä. siinä oli sitten lähtö. halasimme suutelimme ja halasimme vielä kerran, hyvästelimme. tuntui että kyyneleet tulvivat silmiiin, en vain itke. en halunnut itkeä siinä, kaikkien edessä. ja nyt mun on paha olla, olisin kuitenkin halunnut itkeä, koska yksin en saa itkua tulemaan... en tiiä enää mitä ajatella, ku tuntuu hetken et kaikki on hyvin. Mut sit seuraavaks tuntuu et kaikki kaatuu päälle. Onks kaikki sit vaa niinku ennenki ? En jaksa tälläst pelaamist enäää, en jaksa pelata elämää vastaan.

tänään mulle sanottiin : ''mua kiinnostaa se mitä ittelles teet ja miks, koska rakastan sua.'' tai jotenki tollei. Sillo aloin miettii et mitä vittua ? mitä mä meinasin taas tehdä? ku ne lääkkeet oli siinä ja se vetsi ku kosketti taas mun ihoa. sit jäin miettii et onks mul oikeesti joku tarkotus olla tääl? mut en tiiä. ku jotenki tää välimatkakin täs mun ja hänen välis tuntuu jotenki olevan niin iso. mut toisaalt ku jaksais vaan uskoo kokoajan ni se tuntuu lyhkäsemmält, melkein olemattomalt. Mut jotenki sit ku vaan miettii ni se on, se on pitkä matka. eikä se muutu. vielä pitkää aikaa. koska en pääse täältä liikkumaan minnekkään. oon vielä vankina täällä parisen vuotta. Tässä talossa. tää sama talo. Päääsen joo kyllä käymään kylässä, esim viikko. mut äöä. en tiiä mitä pitäis tehä... voisko joku auttaaaaa mua ihan oikeesti täs elämässä ?

Ei sanoilla voi kuvailla tunnetta jota jokapaikkaan mukanani kannan. en haluis et sattuu enää. tuntuu et tää vetää mut hengiltä. kuvitelma, jossa tunteet ei hävii koskaan, tunteita ei tuuli vie mukanaan.. Oon iltasin miettiny kuinka kauan mun on ollu tälläin olo, enkä ees jaksa muistaa niin kauas. Ku mun on paha olla. tarvisin kättä auttavaa.
Luulin et alkoholi pyyhkishuolet. mut alemmas se veiki vaa mut.

Ja sit _A_H_D_I_S_T_A_A_ ! olin tänää rannalla, joo tiiän ettei täl mahal ja näil jaloil ja ylipäätänsä näil läskeil, sinne kannattais mennä. sit siel uin oli pari muutakin. uin sitte siinä niitten kanssa, oltiin onneksi niin syvällä ettei näkynyt kaulasta alaspäin mitään. mut sit alko ahistaa, oli niin paljo kaikkii laihoi ja nättei, siroi ja kauniita, pitkä hiuksisia jne tyttöjä. Vaikka mietin koko ajan et hei mun ei pitäis olla kateellinen niille, tai mitää, ku oon ylpee omast kehost ja oonhan sentään terve ja plaaplaa. sit yritin miettii ihmist kuka on mulle niiku esimerkki tai haluisin olla sellainen jne. se on nätti ja rohkee jajaja kaikkea, mikä on ihailtavaa. yritin miettii sitä, se ei oo mikään maailman laihin, se on sellain ihan normaali sellain sopiva. yritin miettii mitä se tekis. jne. et eihän sekää vissiinkään kokoajan oo laihuttamassa jne.