itku

vihaan itseäni, vihaan perhettäni, vihaan ystäviäni, vihaan koulua, vihaan kaikkea. vittu vituttaa , ahistaa, ja oon vaan niin väsynyt. en enää jaksa. en jaksa keskittyä mihinkään, enkä jaksa enää yhtään mitään. Luulen että se kun tiedän J:n muutosta aiheuttaa minulle pahaa oloa, koska en osaa päästää irti, en osaa elää yksin.. EN VAIN ENÄÄ JAKSA YRITTÄÄ. kun J muuttaa... en usko että meidän suhde jatkuu.. en tiiä miks ei vois jatkua, mutta kuitenki.. Haluisin vaan tappaa itteni nyt, mut toisaalta en.. en haluu jättää sitä mitä mulla vielä on. mut sit ku J muuttaa, en enää tiiä mitä mulle tänne enää jäis... ei ole kaveria, eikä ketään, ei mulla oo ketää kuka kuuntelis, eikä ketään joka ees yrittäis ymmärtää miltä minust tuntuu. Nykyäänki tuntuu et kaikki keiden kanssa juttelen, ni niitä kiinnostaa samanverran ku kilo paskaa. Ku ei kukaa ymmärrä et mul on OIKEESTI tosi tosi tosi, paha olla.

Mun elämän ilo on pohjassa ja mieliala täys nolla ! en toisaalta haluu kuolla, mutten jaksa eläääkkään. Kelle muka kertoisin ku on paha olla? Kukaan ei kuuntele, ku mulla olis puhuttavaa, eikä kukaan varmaan välitäkkään. VITTU ! SAATANA ! HELVETTI ! anteeks et teen kaikkien elämästä helvettiä. miksen vaa vois lopettaa tätä kaikkea? ku ei vaan oikeesti jaksa yhtään enää tätä...

en vaa jaksa keskittyy enää ees mihinkää jne. ja joo sori toi teksti, ku se pikkasen epäselvää vissiin)= mut joo ei tuu mielee nyt kyl muutaku vaa etten jaksa elää jne.