en tiiä, kai siihen oloon vain tottuu, osaa hymyilla vaikka oikeesti itkettää. KU EN ENÄÄ VAAN VITTU JAKSA OLLENKAAN ! ku kukaa ei oikeesti tunnu tajuavan et kuinka mulla oikeesti on paha olla. en tiiä, miten voisin kertoa sen, ku en sanoilla osaa kertoo mitään. läskiläskiläski, haluun vaa alottaa syömiset alusta NYT ! ei, en vaan jatka tätä, alotan alusta, itteni vahtimisen. ja nyt se on helppoa, kun kukaan ei enää vahdi tai ei tuu mitää lääkäreitä tunkemaan nokkaansa joka paikkaan ! ja se on helvetin hyvä asia, saan ehkä kuitenki jonku kurin itelleni nyt tähän. saan alottaa alusta, ja oon siitä tyytyväinen, on jo paripäivää sitten toi mittanauha kulkeutunut tohon pöydälle, ja ruokapäiväkirjat on etitty uuestaa, ja oon jatkanu kirjottamista. mulla vaan on parempi olo, ku tarkkailen syömistäni. sitte ku tiiän mitä tahdon, ni mulla on joku asia tässä.
Veitsi tuli eilen otettuu esille, ehkä vähän liianki väärissä ajatuksissa, en vaan voinu sille mitään, itkin vaan, ja nyt kyllä kaduttaa, ne jäljet tossa kädessä ja ranteessa, ja jalassakin. kaduttaa ne arvet mitkä mulle noista varmaankin jää. No tehtyä ei tekemättömäksi saa.. ja tiiän sen, kaikki tietää sen. En toisaalta kaipaa enää ketää tähän, ku en mä jaksa niin paljoo ketää, ku ennen, en jaksa kuunnella ku toiset yrittää puhuu. en vaan voi sille minkää. läskiahistaa vittu, saatana. oon syöny liikaa ! tähän asti jokapäivä sen jälkeen ku aloin syömää. kaipaan sitä mitä silloin oli, kylmyyttä, kylmiä käsiä, ja sitä turvallista tunnetta kun ei ollut syönyt. kaipaan vaan niin paljo sitä tyhjää oloa. no mä alotan tän nyt ja tässä. jatkan siitä mihin jäin. pari kiloa... se muutama kilo. ei ole paljoa, vaan se ja oon sopiva...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti