toisaalta mä en olekkaan valmis, en yhtään mihinkään. Minun on kuitenkin nyt paha olla.
minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Onks tää kaikki mulle oikeesti vaa mahdotont? Mulle luvattii, etten mä hävii. Mut miten täs taas kävikään, mä sain kaikist paskimmat kortit ja hävisin heti ekaan. Kaikki kortit lyötii pöytää, ja heti kättelys mä putosin pois pelist.
Hävitessäni, tuntui, että hävitin itseni. Hävitin kaiken sisältäni. Mua vituttaa ja mielialani vaihtelevat sekunneissa, ensin nauran ja ihan pienen hetken päästä haluan vain huutaa ja päästä pois. Ahdistus kuristaa minua päiväpäivältä enemmän, jonakin päivänä minä vielä tähän tukehdun.
Jos vain viiltäisin vielä syvemmälle kuin aikaisemmin. Mä en vaan yksin kertaisesti jaksa. Mä hymyilen, vaikka sydämeni huutaa kivusta ja tuskasta. Ja kun kukaan ei näe, minä itken, ja mä itken verta.
Mä hukutan mun tunteet tähä itkuu. Mä itken taas. En kestä tätä. En omia ajatuksiani. Mä haluan vain jättää tämän kaiken taakseni. Haluan johonkin missä saan olla rauhassa. Yksin, ilman muita, kuulematta kenestäkään. minä muuraan sydämeni umpeen, hautaan tunteeni kuoppaan.... Ei revitä vanhoja haavoja, ei käännetä veistä haavassa, on aika kääntää sivua, on aika jatkaa matkaansa..
''hän kiroaa synkän elämänsä, ennenkuin päättää päivänsä.. ''
Haluan pois. Joulukin ahdistaa, minua. en halua että on joulu. Vihaan tätä kaikkea. Vihaan myös itseäni.
päästäkää minut pois täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti