Kyyneleet tulvivat silmiini. Haluan vain pois tästä kaikesta. Olen stressannut tätä päivää jo niin kauan. Olen katsonut nyt neljä päivää kuinka kännätään. Minä en jaksa. Olen juossut ympyrää kaupoissa. Ostanut kaikenlaista tarvittavaa. Ostanut jotain mitä en edes tarvitse.
Ahdistus lisääntyy. Haluan huutaa kivusta, tuskasta. Mutten voi huutaa tämän kaiken itkun keskeltä. Minä haluan pois. en halua olla täällä enää. Haluan pois kehostani.
Voisimpa vain lentää pois täältä. Tästä talosta. Tästä koko joulusta, haluan lentää pois tästä koko maasta, kokonaan tämän planeetan päältä. Vihaan ruokaa, mitä tänään syödään, sekin ahdistaa minua, vaikka mielestäni olen jo aika paljon parantunut, silti en pysty syömään normaalisti vieläkään. Itseasiassa minua oksettaa nyt jo.
Minä lähden tänään joulupukiksi perheeseen jossa on kaksi lasta, toinen ensimmäisellä luokalla ja nuorempi on tietääkseni esikoulussa. Ainakin muistelen näin. Minua jännittää ehkä hieman, esimerkiksi se miten saan muutettua ääneni tarpeeksi matalaksi. Kyllähän lapset ihmettelevät, jos puhun normaalilla äänelläni että ''miksi joulupukilla on tytön ääni?'' Enkä halua tuottaa pettymystä kenellekkään.
Hyvää joulua teille, minulla on jo tarpeeksi paha olla. Anteeksi että olen olemassa. Olen vain tiellä, minä tiedän sen.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti