pilvilinnoja on helppo rakentaa ympärille, niissä voi elää. ilman että kukaan pystyy satutttaa.
aika kerää sirpaleet, on kyyneleet liimaa..
mua ei enää kiinnosta katsoa kuinka ihmiset kävelevät ohi. en halua kuulla kenenkään nauravan, en tahdo että kukaan hymyilee minulle.
en ansaitse elää. en ansaitse syödä. en ansaitse mitään. mun on kuoltava. minä tiedän sen.kaikki tietävät. mun on mentävä pois.
mua sattuu. eikä mikään kiinnosta. ihan sama mulle. mä meen pois.
jätän kaiken minusta tänne. joku ehkä löytää sen mitä tänne jätin.löytäjä sen saa pitää.
mä kelaan tätä kokoajan uudestaan, alusta siihen kun kaikki loppuu. tiedettiinhän me se. kaikki tulee joskus loppumaan. mut miksei me varauduttu? miksen osannut varautua tähän? nyt mä tiedän, etten halua enää ketään. haluan elää yksin. pelkästään sen mörön kanssa joka asuu päässäni. se lupaa mulle, että se tekee minusta onnellisen. onnellisemman kuin koskaan. Vaikkei viimeksi kaikki mennyt niin kuin piti. nyt se toimii, kunhan vain tottelen. kaikki menee nyt hyvin. kukaan ei saa tietää. kukaan ei yritä puhua minua ympäri. nyt tiedän mitä teen. ehkä nyt vain tottelen. en halua taistella vastaan.
minusta tulee onnellinen, eikä kukaan voi satuttaa minua enää. ei enää milloinkaan..
asetan itselleni tavotteita. päivämääriä joihin mennessä, on päästävä tavoitteisiin. mun on onnistuttava.
aloitan ruokapäiväkirjani uudestaan. kirjoitan sinne kaiken mitä kurkusta alas tungen.
kalorit jne. taidampa sitten tässä hieman vähentääkkin noita kalori määriä..
voikun minulla onkin jo ikävä tota tyhjää tunnetta, sitä kun tietää ettei ole syönyt mitään. ja sitä kun tulee kylmä. voivoi. mä ikävöin sitä.. eikä tämän pitäisi edes olla vaikeaa kun saan kontrollin. koska nälkäähän minä en tunne....
no ei mulla muuta. kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti