''mitäs sä?'' ''nojaa'' ''näytät masentuneelt.. ja itkuselt'' ''sitä mä oonki..''
juteltii sitte kaikkea. vastailin kysymyksii.. käytiin kaupassa ja join jotain energia juomaa. kaloreita, en kauheesti ees ajatellu niitä. ONNEKS. koska mua pelottaa vähä. et mihi oon menos, koska mua ahistaa nykyää syöminen enemmänku mitää. ja sitte huomasin, et aina syömisen aikaan, katon kelloo mihin aikaan alan syömään ja kauan syön. en tiiä miks. mut se pelottaa minuu, ja haluun nykyää oksentaa vaa kaiken. mua pelottaa..
Puhuttii sen kaverinkans mun nukkumisest, se ehotti et mun kannattais kysellä unilääkkeitä itelleni ja vaihtaa lääkitys. sanoin että vois pyytää sitä lääkärin aikaa. ajattelin oikeesti.
Bussissa takasin tullessa, kuuntelin musiikkia. itketti. kyyneleet valu mun poskilla, vaikken itkenykkää.. tuijotin vaan ulos ikkunasta. ilma oli harmaata, sumusta.
kävelin bussipysäkiltä kotiin, itku tuli.
Puhuttii myös viiltelystä sen kaverinikanssa. se kysy että viiltelenkö. vastasin että en viiltele. puhuttii siitä. ja mun teki mieli nostaa hihat ylös ja sanoo ''mä tärviin sun apua.'' sitte ''mut onks tapahtunu jotaa, mitä mä en tiiä.'' ''eikai, en ainakaa tiiä, mitä olis tapahtunu..'' en oikeesti tiedä. ''mut sullahan on tyttöystävä, kavereita. ja muutenki näyttäis et sul olis kaiki hyvin.'' ''mmm'' ''eiks nii et sul on?'' ''juuu..'' ''ootsä puhunu sun tyttöystävälle, näist sun ongelmist. tai siis täst pahast olost?'' ''jotai...mut en kaikkee.. emmä sillee paljoo.'' se sai mut miettii, et taijan esittää tyttöystävän seuras PALJO pirteempää ja parempi olost ku oikeesti oon. ehkä mä pelkään et järkyttäisin sitä liikaa jos kertoisin KAIKEN. mut kuitenki tiiän et olis parempi kertoo.. haluisinki kertoo. kyl mä tiiän et se on tätä blogii varmaa kerran ainaki lukenu, kysy oikein luvan siihe.
Kirjotin kerran osotteen vaan paperille ja suttasin, mut kyl sen kerkes nähä, istuttii vaa hiljaa keittiön pöydän ääres. ja puhelimes se sano sen jälkee. että muistaa sen, ja sitte että tajus sen olevan mun.. ehkä mä tiedostamattani kirjotin sen siks, et se tajuis, JA LUKIS TÄTÄ. koska en varmaa sit uskalla sille vaa sanoo kui paha olo mul on oikeesti jne. ja et mistä kaikesta mun olo tulee tälläseks ku tää nytki on. ehkä mä vaan haluisin tai siis haluunki, et se lukis tätä aina välillä, et voisin tänne kirjottaa ja sitte se sais tietää miltä tuntuu milloinki..
sen mä muistan et '' saanko lukee sitä sun bblogii?'' ''juu, jos haluut ni lue vaan'' ''okei.'' ''en oo kyl nyt kirjottanu sinne vähää aikaa..'' ''Onks se huono vai hyvä?'' ''en tiiä...'' en tiiä onks se huono vai hyvä etten tänne kirjota. joskus se johtuu siitä, et mul on niin paha olla, etten jaksa. ja joskus sitte siitä, et menee paremmin, enkä haluu purkautuu tänne mitää... mut haluisin sen lukevan tätä, koska ainaki täl hetkel tuntuu siltä et sen PITÄISKI lukee, ku nyt on vaa semmoin olo ettei mun paikka oo tääl.. ni en tosiaa haluu sanoo ite mitää, ja jos teen tyhmyyksissäni jotain peruuttamatont. ni...nii.. koska haluisin vaa kuolla, tappaa itteni vetää kaikki lääkkeet kaapist ja kuolla pois. entiiä. en oikeesti haluu sitä, mut tuntuu siltä. nyt liikaa..
----------------------joo ei mul nyt mitää muuta tuuu mielee.--------
noi onki mun päälimmäiset ajatukset. oksettaa. hyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti