mä viillän mun jalkoja. eikä mikää enää kiinnosta. en vaa jaksa enää. en jaksa nähä yhtää ihmisii.
tossa yks päivä sain taas kauheen ahistuskohtauksen. ja päätimpä sitte viisaana ihmisenä syödä vähän lääkkeitä että paha olo katoais.. mun olo muuttu sekavaks ja tietenki viisaasti ajattelinki juoda viinaa pälle. mukavasti päähän nous. enempää en muistakkaa paitsi sen että purin itteäni kätee ja mukavasti löin itteäni saksilla jalkaan. ja jossai vaiheessa aloin oksentaa ja sen jälkeen pimenee täysin. entiiä. olisimpa vaan kuollu.
ei tunnu olevan oikein millään väliä.ihan sama mitä sitte jos kuolen ketä kiinnostaa?
mua oikeesti väsyttää ihan saatanasti. enkä jaksa enää hengittääkkää yhtää. joo eipä tässä mitään.
koulukaa ei kiinnosta taas. haluun jos pois täältä. siis ihan kokonaa. mitä välii sillä enää on?
eilen sit siivosin yhtä laatikkoa. olin heittämnässä jotain papereita pois jne. mut sitte huomasinki yhen kuvan... ja sitte mua alko itkettää ku kaikki vanhat muistot tuli mielee, siitä nmitä joskus oli. okei. vaikka mä nyt seurustelenki, en nähtävästi oo päässy vielä yli. kirjotin sitte sen kymmenisen sivuu päivä kirjaa. ja sitte mä vast lopullisest tajusinki että kesällä mun pitää kohdata tää tietty ihminen. ja miten mä siitä suoriudun? ku pelkän nimenki sanominen tuo mielee semmosii kipeit muistoi. hei mä haluun kuolla----
mietimpä vaan et eilen kirjotin ''en haluu nähä sua enää koskaa. luulet tuntevas mut vielä, mut oikeesti sä et tiiä musta mitää ja mä en enää koskaa haluu kuulla mitä sulle kuuluu. sä satutit ja jätit muhu pysyvät arvet. mua ei kinnosta et miten sulla menee.''
ihan sama. mä lähen nyt. enkä tuu enää koskaan takasin. kuolen nyt pois. anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti